keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Sullon sisälläs valtameren kokoinen voima, jonka sä voit oppaaksesi valjastaa.


Menneenä maanantaina tapasin lopultakin avopuolen omahoitajaani. Olin odottanut tuota tapaamista melkein 2 kuukautta! Aika hujahti nopeasti jutellessa. Omahoitajani kehui, kuinka hyvännäköinen nyt olen! No, olihan hän nähnyt minut viimeksi melkein 10 kiloa laihempana. Yritän saada noista sanoista voimaa kun läskiahdistus seuraavan kerran iskee.
Omahoitajani ihmetteli myös miten hyvin olen pärjännyt nämä pari kuukautta. Niin, minullahan ei ole ollut mitään tukea tänä aikana, paitsi vanhempani. Äidille olen pari kertaa itkenyt ahdistustani, mutta olen nopeasti päässyt tilanteesta eteenpäin. Kun hoitokodissa olin vielä niin ahdistunut, että yritin tappaa itseni, on muutos ollut nykyiseen huima!
Lisäksi hoitaja sanoi, että kotona asuminen on selvästi tehnyt minulle hyvää. Uskon, että suurin syy siihen on ollut se, että joudun nyt ottamaan todella vastuuta itsestäni ja voinnistani. Apunani ei ole ollut hoitajia tai ohjaajia. Olen selvinnyt täysin itse.
Juttelimme myös asumisestani ja omahoitajani sanoi uskovansa, että pärjäisin vähän tuetussa asunnossa. Hän lupasi ottaa yhteyttä kaupungin sosiaalityöntekijään, joka hoitaa maksusitoumusasioita. Nyt pidetään peukut pystyssä, että sossu näyttäisi vihreää valoa suunnitelmille!


 


Maanantaina kävin myös toisen kerran agilitytreeneissä tauon jälkeen. Luna oli upea! Teimme kakkosluokan radan puhtaasti alusta loppuun! Kouluttaja kysyikin, joko tulemme Pääsiäiskisoihin. Hui! Sanoin, että haluan ensin harjoitella mölleissä, ennen kuin menen virallisiin kisoihin. Lupasin siis osallistua seuraaviin mölleihin ja treenata heikkoja kohtia ahkerasti.

On ihana huomata, että nykysin jaksan tehdä niin paljon! Elämässäni on avautunut täysin uusi sivu. Tätä olen odottanut kymmenen vuotta!


2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. No niin minäkin! Mutta kyllä me viedä nähdään ja ehditään jutella kunnolla. <3

      Poista