tiistai 21. heinäkuuta 2015

Heppailua ja osastouhkaa


 

 
 
Olen nyt majaillut mökillä reilun viikon kahden koiran, kahden marsun ja kahden hevosen kanssa. Aika on mennyt uskomattoman nopeasti ja tekemistä on ollut. Vanhempani ovat olleet täällä melkein koko ajan, mitä nyt yhden ja puolikkaan päivän olen ollut yksin eläinten kanssa.
 
 

 
 
Olen ratsastanut, lenkkeillyt koirien kanssa, saunonut, lueskellut, nukkunut päiväunia yms. Eilen tänne mökille tuli siskoni perheineen, joten nyt on vilskettä ollut! Tarkoitus olisi käydä joku päivä ratsastamassa yhdessä siskoni kanssa. Hän Pällillä ja minä Vakulla.
 
 

 
 
Sain tosiaan molemmille hevosille ratsastusvarusteet mukaan, vaikka pääasiassa ratsastankin vain Pällillä, joka on "virallinen" vuokrahevoseni. Pällin kaverina täällä on kuitenkin saman omistajan toinen hevonen, lämminveriruuna Vakku. Vakku on entinen ravihevonen ja säkäkorkeutta löytyy yli 170cm!!!
Olen paristi nyt käynyt Vakullakin ratsastamassa ja ainakaan vauhtia ei näiltä lenkeiltä ole puuttunut. :D
 

 
 
Pällillä hyppäsin pitkästä aikaa pari päivää sitten. Kyllä oli taidot ruosteessa meillä molemmilla... Mutta kyllähän me silti esteiden yli päästiin! Isäkin osasi jopa käyttää miun kännykkää, joten sain ihan hyviä kuvia meistä.
 
 
 
Luna ja Roki ovat nauttineet mökkeilystä täysin siemauksin! Luna aiheutti minulle sydämen tykytyksiä eilen, kun olin mökillä yksin ja lähdin ratsastamaan. Jätin Rokin ulos juoksunaruun kiinni ja Lunan irti pihaan, koska luotin sen pysyvän Rokin luona. Mutta kun tulin lenkiltä takaisin, Luna oli kadonnut! Kerkesin jo mennä ihan paniikkiin, kunnes selvisi, että Luna oli mennyt naapuriin enoni luo... Voi toista, se varmaan luuli, että hylkäsin sen nyt kokonaan! Ei ollut riemulla rajaa, kun kävin hakemassa tytön takaisin. Ja tunne oli molemminpuolinen. ;)
 

Roki nauttii Pielisellä <3
 
 
Mutta sitten jälleen niihin ikävimpiin asioihin... Olen ollut viime päivinä tavallista väsyneempi ja kaikki tekeminen on tuntunut valtavalta ponnistelulta. Vaikka kuvittelin mökkiloman rauhoittavan minua, on siinä käynyt lähes päin vastoin. Stressaan kaikesta. Mutta ei tilanne varmasti olisi parempi, vaikka olisin kotona. Viime perjantaina kotikäynnillä ohjaajat talolta huolestuivat todella voinnistani ja soittivat lääkärille. Lääkäri sanoi, että katsotaan viikko, alkaako tilanne helpottaa. Jos ei, niin hän laittaa minut mahdollisesti jopa M1-lähetteellä osastolle... Kylläpä tuntui kurjalta. Kovasti olen taistellut, jotta pärjäisin kotona ja nyt minua jälleen uhkaillaan sairaalahoidolla. Huomenna menen käymään taas talolla tapaamassa ohjaajia ja mietimme sitten jatkoa. Haluan pärjätä kotona, todella!
 
 
 
 
 

2 kommenttia:

  1. Mitä ihmettä, joutuuko pakkohoitoon vain sen takia jos väsyttää??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tässä paljon muutakin kuin vain väsymystä... Ilmaisin asian ehkä vähän huonosti. Minulle ja voinnilleni on asetettu tiukat rajat, jolloin joudun sairaalahoitoon. Yksi näistä on sairauteni paheneminen, johon kova väsymys, stressi ja haluttomuus liittyy.

      Poista