lauantai 13. kesäkuuta 2015

Viimeinen mahdollisuus sekä uusi perheenjäsen


Niinhän siinä kävi...

Jouduin viime torstaina kovan paikan eteen: joudunko osastolle vai saanko vielä yhden mahdollisuuden yrittää. Lääkäri lopulta päätti, että saan aikaa maanantaihin asti. Jos tilanteeni ei ole yhtään parantunut, tulee lähtö sairaalahoitoon. Minua itseäni ei niinkään tuo osastohoito pelota, vaan se, että tarkoittaisi se samalla asumiseni loppumista nykyisessä yhteisötalossa. Seuraava paikka olisi jonkinlainen hoitokoti. Torstai menikin aivan paniikissa aina lääkärin puheluun asti. Onneksi sain vielä mahdollisuuden! Nyt viikonlopun olen vanhempieni luona, joten vointini luulisi hieman tasoittuvan.

Sitten tein taas jotain, minkä vuoksi jouduin ohjaajien puhutteluun... Heh... Kävin torstai-iltana eräässä eläinkaupassa, jossa ihastuin siellä puhdasrotuisiin teddy-marsuihin. Ja niinhän siinä kävi: yksi lähti mukaani.



Nanda eli Nana
 
 
Kuikuttimia on nyt kolme
 
 
Pelkään, että Myystä tulee pitkäkarvainen!
 
 
Ymmärrän ohjaajien huolen. Vointini on koko ajan kiikun kaakun ja minä vain hankin uusia hoidettavia itselleni. Tiedän, tiedän, tyhmää ehkä. Mutta samalla Nana on minulle marsun kokoinen tsemppari. En todellakaan aio joutua osastolle! Teen töitä kovasti itseni kanssa ja toivon sen riittävän.
 
Mukavaa viikonloppua kaikille!
 
 
 
 
 
 

4 kommenttia:

  1. Ompa tuo Nana suloinen <3 Eläimet voi todellakin olla tosi hyviä tsemppareita, itsellänikin koiran hankkiminen sekä siitä huolehtiminen ovat oleet mitä parhaimpia tsemppareita.

    Onneksi sait vielä mahdollisuuden, nyt hurjasti tsemppiä!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös olekin. ;) Ihastuin niin tyttöön, että en vain voinut jättää sitä eläinkauppaan! Koira on toinen joka minua tsemppaa.
      Kiitos, aion taistella eteenpäin!

      Poista
  2. Hankala tilanne. Mutta pitäisikö sittenkin selvittää niitä Hoitokoteja, voisiko mihinkään ottaa eläimiä. Koska näin ulkopuolelta näyttää, ettei tuolla ole sellaista tukea, mitä tarvitsisit :( Olisiko se nyt sitten joku pitkäaikainen osasto sairaalassa?
    Toivottavasti joku ratkaisu löytyisi, koska varmaan jatkuvat paineet ei kyllä oloa helpota.
    Rauhaa!
    Ja kieltämättä melkoisen suloinen kaveri :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin... Voisihan niitä hoitokoteja selvitellä. Mutta tosiasiassa haluan asua täällä nykyisessä asuintalossani todella paljon! Toivon, että pärjään. Päivä kerrallaan. Täällä ei oikein ole kuntoutusosastojen tapaisia osastoja, joten se olisi tavallinen suljettuosasto sitten...
      Koetan nyt pärjätä kovasti. Kesälle olisi niin mukavaa ohjelmaa ja suunnitelmia joihin osastohoito ei oikein istu.

      Poista