sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Kuollakseen elossa


Koin viime maanantaina kamalan järkytyksen. Olin ottamassa tapani mukaan marsuja lattialle juoksemaan ja ihmettelin miten Myy ei juossut mökistään karkuun niinkuin tavallisesti. Ette voi uskoa... Parin kuukauden ikäinen Myy oli kuollut! Kyllä. Kuollut kuin kivi. Ja edellisenä iltana Myy oli tavalliseen tapaansa tullut syömään ja ollut aivan normaali. Ja aamulla kuollut... Kyllähän siinä itku tuli. Ei ole mahdollista, kuinka minulla voi olla tällainen tuuri eläinten kanssa! Tuntuu, että kaikki mihin kosken kuolee... Kävin sitten juttelemassa myyjän kanssa eläinkaupassa, josta Myyn ostin. Tulimme siihen tulokseen, että luultavasti Myyn sydän ei kestänyt jostain syystä. Luultavasti sillä oli jokin elimellinen synnynnäinen vika. Kamalaa... Taas minulta meni kaksi marsua ihan peräjälkeen... Mutta tätä se kai on, kun harrastaa eläinten parissa. Ne menetykset on vain kestettävä. Joka tapauksessa tein nyt päätöksen, etten hanki kolmatta marsua ennen syksyä. Kesyttelen nyt Nanan rauhassa ja antaa tilanteen rauhoittua. Onhan se rasittavaa Opaalillekin, kun kaverit koko ajan vaihtuvat.
Juhannusaattona hautasimme mökille Zeron ja Myyn. Onneksi meillä on mökki ja siellä hyvä hautapaikka eläimille. Siellä saman kuusen alla lepäävät meidän perheen kaikki aijemmat eläimet, aina hamstereista koiriin.


 
 
Juhannuksen olin siis perheeni ja enoni porukoiden kanssa mökillä. Kävin uimassakin toista kertaa tänä kesänä! Hyrr, oli kylmää...
 
 
 
 
Grillasimme vartaita, pihvejä, makkaraa, leipiä yms. Minäkin söin kaikkien muiden seurassa!
 
 
 
 
Isäni oli ostanut hyvää hedelmäviiniä. Se oli niin hyvää, että jopa Luna intoutui juomaan sitä!!! Heh. Kyllä sitä vähän ihmeteltiin, mutta kai Luna ajateli, ettei tätä seuraa selvinpäin kestä! :D
Luna oli muutenkin hyvillään kun sai olla koko ajan vapaana ja huomion keskipisteenä.
 
 
 
 
 
Poltimme myös perinteeksi muodostuneesti kokon. Aikamoiset roihut saatiin taas aikaan! Kokko kyti vielä pitkälle aamuun asti.
 
 

 
 Raparperi rehottaa
 
 
Teimme äitini kanssa myös vähän töitä kasvimaalla. Harvensimme porkkanat ja kitkimme ruohot mansikkamaasta. Toivottavasti tänä kesänä saisimme mansikoita hyvin!
 
Mutta, mitäs minulle muuten kuuluu... Olen ollut aika väsähtänyt ja kaikki joka päiväiset asiat tuntuvat raskailta. Olen kuitenkin touhunnut vaikka mitä eli olen päässyt aamuisin sängystä kaikesta uupumuksesta huolimatta. Tänäänkin kävimme naapurini kanssa tunnin kävelyllä ihanan aurinkoisessa säässä ja nyt menen katsomaan leffaa. Yritän katsoa elämääni eteenpäin niin että asun tässä missä nyt asun. Vaikka päässäni on koko ajan pyörinyt vahvasti ajatus myös hoitokoti vaihtoehdosta. Kuitenkin yritän eteenpäin näin kuin nyt mennään. Kyllä tämä tästä.
 
 
 
 
 

2 kommenttia:

  1. Tosi surullinen juttu toi Myyn kuolema :( menetys tuntuu aina pahalta oli kyseessä sitten rakas eläin tai ihminen.

    Hurjasti tsemppiä! Älä anna periksi vaan yritä jaksaa päivä kerrallaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä... Minulta kun kuoli vielä kaksi marsua peräkkäin niin tuntuu erityisen pahalta. Mietin koko ajan, että mitä tein väärin... Mutta tulin siihen tulokseen, etten olisi voinut tehdä mitään toisin. Kävi vain niinkuin kävi...
      Kiitos. Minä tsemppaan!

      Poista