perjantai 5. kesäkuuta 2015

Forward

 
 
Niin sitä vain pusketaan eteenpäin, väsymyksestä huolimatta.
 
 
 Lunakin nauttii auringosta.
 
 
Vaikeaa kuvitella, että nyt on jo kesäkuu. Siis KESÄ. Säät eivät ole olleet mitenkään kovin kesäiset, mutta toivotaan, että tilanne korjaantuu.
 
Mutta mitäpä minulle kuuluu?
Ei oikeastaan ihmeempää. Päivä päivältä ponnistelen eteenpäin ja suoritan vaadittuja asioita. Tuntuu, että tunteet ovat jonnekin haudattuna ja kaikki tuntuu jokseenkin samalta ja hyödyttömältä. Kaikki on samanlaista harmaata massaa.
 
 
 Lenkillä lammella.
 
 
Onneksi minulla on Luna. Sen kanssa olen saanut arkeeni niitä pieniä ilon pilkahduksia. Samoin vuokrahevoseni Pälli on minulle hyvin tärkeä. Odotan jo heinäkuuta, jolloin Pälli tulee kaverinsa kanssa minulle hoitoon, kuten muinakin kesinä. Sitten pääsen maastoilemaan päivittäin! <3
 
 
 Iloinen ratsuni mun! :D
 
 
Olen miettinyt kovasti, pärjäänkö nykyisessä asuintalossani. Olen miettinyt hoitokotien hyviä ja huonoja puolia. Joka kerta kuitenkin päädyn siihen, että kyllä minun on pärjättävä! Haluan kuitenkin päästä opiskelemaan, töihin ja asumaan itsenäisesti. Hoitokodista on matkaa itsenäiseen asumiseen olisi vieläkin enemmän. Lisäksi haluan pitää kaikki lemmikkini ja harrastukseni. Miten kävisi esimerkiksi ratsastusharrastuksen tai agilityn, jos muuttaisin jonnekin kauemmas? Entä Luna? Läheskään kaikkiin hoitokoteihin ei lemmikkejä saa ottaa mukaan.
 
 
 
         Välipalaa...                                  

 Lempiruokaa: crepeksiä ja tomaattia!
 
 
 
Olen siis tehnyt päätöksen: Minun on pärjättävä!
 
Nyt on tehtävä sen eteen töitä. Elämä ei ole suoritus, vaan jokaisessa hetkessä pitää elää. Elää kuin viimeistä päivää.
 
 
 Ostin kävelysauvat
 
 
Olen lenkkeillyt lähiaikoina aika paljon... Ostin jopa kävelysauvat ja olen sauvaillut muutaman kerran. Mutta sitten kroppa sanoi stopit... Maanantaina treeneistä tultua polvi petti alta. Ilmeisesti vasempaan polveeni on tullut rasitusvamma. Nyt käveleminen on todella tuskaista nilkutusta. Ohjeeksi sain syödä särkylääkettä ja levätä. Niinpä niin... Ensinnäkin olen tosi huono ottamaan mtn lääkkeitä ja toiseksi lepääminen on minulle melkein mahdotonta! Nilkutan menemään vesi silmistä valuen ja hammasta purren. Pitäähän Luna lenkittää! Tosiasiassa vanhempani olisivat ottaneet Lunan hoitoon polven toipumisen ajaksi, mutta enhän minä siihen suostunut... Haluan hoitaa eläimeni itse! Voih... Tiedän itsekin, miten tyhmältä kuulostan, mutten voi itselleni mitään. Joku muu hallitsee minua kuin minä itse. Se on kai se sairaus...
 
Mutta nyt olen menossa viikonlopuksi mökkeilemään vanhempieni kanssa. Tarkoitus olisi antaa koirien juosta vapaana ja itse kävellä mahdollisimman vähän. Jospa se tästä taas iloksi muuttuu!
 
Hyvää viikonloppua kaikille!
 
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti