perjantai 22. toukokuuta 2015

Näytönpaikka


Lääkärin pakeilla käyty... Ja eihän se jälleen niin mukavaa ollut. Tunnin verran puhuttiin siitä, miten paskasti menee... Voi kun kiva. Osastollakin jo uhkailtiin, jos tilanne tästä vielä huononee. :(
En itse tajua tilannetta ollenkaan. Kuukaudessa vointi on tullut ryminällä alaspäin. Nyt kun sitä miettii, niin tottahan se on. Päivät kuluvat ahdistellen ja tulevasta stressaten. Olen ollut hermostunut ja todella uupunut. Suorittaminen on tullut takaisin elämään todella vahvasti. Olen pakottanut itseni tekemään asioita ja jos jokin meno ei ole onnistunut tai en yksinkertaisesti ole jaksanut lähteä, olen saanut siitä hirmuiset tunnontuskat. Olen satuttanut itseäni ja huolestuttanut kaikki läheiseni.
Tiistaina jouduin lopettamaan Zero-marsuni ja sekin on saanut mielialan matalaksi.
Nyt ei siis mene kovin vahvasti...

Mutta tänään on tapahtunut jotain hyvääkin! Vaikka olin täysin sitä mieltä, etten hanki vähään aikaan toista marsua Zeron jälkeen, niin toisin kävi! Ihastuin eläinkauppaan juuri tulleisiin pieniin tyttömarsuihin ja niinhän sieltä yksi lähti minun matkaani. <3



Pikkuinen sai nimekseen Myy.
 
Myy on vielä tosi pieni. Se on syntynyt viime kuussa ja on juuri luovutusikäinen. Kotona mittasin sen painon. Pikkuruinen painoi vain reilut 300g! Kolmannes Opaalista. :D
 
Tänään kauppareissulla piipahdin myös kirpparilla. Matkaan lähti paita, toppi, viltti, teeastia ja kaksi elokuvaa. Ihmeen kannattava kirppisreissu! Huomenna käyn ehkä varaamassa pöydän omille romuilleni. Pitäisi päästä eroon aikamoisesta kasasta tavaraa...
 
Mutta... Nyt koetan ottaa tämän viikonlopun levon kannalta. Ja aion tsempata. Nyt on näytönpaikka. Minulla on viimeinen mahdollisuus näyttää, että pärjään nykyisessä tukikämpässäni.
 
 

4 kommenttia:

  1. Viilteletkö itseäsi?

    VastaaPoista
  2. Jotenkin kurja, kun oot kokoajan jotenkin "koeajalla", ei kyllä varmaan yhtään helpota muuta oloa, jos on jatkuvasti pelko/paine, että mokaa..
    Onko sulle kerrottu selkeästi, mitä sulta odotetaan? Tai, mitkä ne ehdot siellä asumiseen on? Toivottavasti palaveri on mennyt hyvin ja sun vointi on parempaan päin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On minulle kerrottu asumiseen liittyviä ehtoja, mutta pelkään silti, että yksi kaunis päivä minut vain potkaistaan pihalle... Mutta on minulle kyllä sanottu, ettei se ihan niin vain tapahdu. Joten luultavasti pelkään aivan turhaan. Olen kuitenkin pitänyt kiinni sovituista jutuista ja teen kyllä parhaani. Ja ohjaajat täällä ovat hyvin ymmärtäväisiä ja tsemppaavia. Eiköhän tämä siis tästä! ;)

      Poista