sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Kohti uusia tuulia!



En ole kirjoitellut hetkeen, koska pitkään aikaan ei kirjoitusintoa ollut. Pitkään olin tosi ahdistunut tilanteestani ja siitä, ettei mikään tuntunut etenevän. Mutta nyt onkin tapahtunut lyhyessä ajassa paljon!


 
Habanero´s Opal Pie
 
 
Viime keskiviikkona minulla oli isompi lääkärinpalaveri, jossa mukana olivat vanhempani, omahoitaja, osastonlääkäri sekä ylilääkäri. Ja niin, lopultakin pääsimme suunnittelemaan uloskirjaustani! Nyt olen kolmen viikon koelomalla, jonka päätteeksi 8.4. on uloskirjaus.
Uutinen uloskirjauksesta tuli minulle aivan yllätyksenä, sillä olin alkanut pitää selvänä, että osastohoitoni jatkuisi toukokuun puoleenväliin saakka, jonne pakkohoitopäätökseni on voimassa. Kaikkein eniten minua yllätti ylilääkärin positiivinen suhtautuminen minuun ja hoidon päättymiseen. Vanhempanikin olivat palaverin päätteeksi hieman ymmällään.
Mielialani kohosi hetkessä sataprosenttia ja olenkin ollut harvinaisen iloinen ja touhukas näinä viime päivinä. Aivan ihanaa, kohta minäkin pääsen jatkamaan elämääni ilman sairaalan jatkuvaa puuttumista joka asiaan! Tavoite tietenkin on, etten enää koskaan joutuisi osastohoitoon ainakaan näiden samojen ongelmien takia. Tiedän, että minun on tehtävä kovasti töitä pärjäämiseni eteen. Lisäksi tulevana syksynä pääsisin lopultakin psykoterapiaan, jos vointini ei romahda. Myös asumiseni nykyisessä yhteisötalossa on mahdollista vain, jos selviän ilman sairaalahoitoa. Nyt minulla on siis monta tärkeää motivaattoria.
 
 
Kiiramanna You really got me

Rimminniemen Roki
 
 
Kuten jo sanoin, olen tehnyt kaikenlaista tässä lähiaikoina.
Viime maanantaina olin Lunan kanssa epävirallisissa agilitykilpailuissa, mölleissä. Sinne lähteminenkin tuli hieman extempore, mutta onneksi lähdettiin! Luna teki todella hienon radan toisella yrittämällä ja sijoituimme kolmansiksi.
 
 
 
Lunan saama palkinto: lelu ja herkkuja :D
 
 
Eilen kävin pitkästä aikaa isäni kanssa kesämökillämme. Paistettiin kevään ekat nuotio-makarat, nähtiin ahma (jonka Roki haukkui puuhun...) ja ajeltiin mönkijällä.
 
 
Notski

Siellä minä menen! Hankikin kantoi.
 
 
Minä, äitini ja isosiskoni varasimme huhtikuun lopulle ulkomaan matkan! Lähdemme viikoksi Portugalin Algarveen. Se on ns. palkintoreissu minulle pitkän hoidon päätteeksi. Pääsiäiseksi isosiskoni tulee tänne perheineen, joten viimeistään silloin alan varmasti päästä kunnolla lomatunnelmiin, kun pääsemme suunnittelemaan matkaa. Jippii!
 
Jospa kirjoitusintoni tästä kiihtyy, kun viimeinkin pääsen jatkamaan elämääni. ;)
 
 

7 kommenttia:

  1. Aivan ihania uutisia! ♥ Olen niin iloinen puolestasi! :) Olet tehnyt niin kovasti töitä, et vaikeimmallakaan hetkellä ole suostunut luovuttamaan ja kyllä, sinä selvisit. Sinä selviät.

    Oikein iso halaus. ♥

    M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin... Kovat ajat ovat takana ja nyt pääsen lopultakin nauttimaan taas elämästä. Terveempänä ja vahvempana.
      Sinäkin selviät, muista se! Vaikka välillä on vaikeaa niin lopulta se aurinko paistaa risukasaankin. ;)
      Iso hali myös sinulle! <3

      Poista
  2. Kuten Margareta yllä totesi, IHANIA uutisia ja ennen kaikkea ihanan niistä tekee se valonpilke, mikä koko tekstistä loistaa! Kova työ takana (ja tietysti myös edessä), mutta yksi ISO askel eteenpäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kiitos! Nyt todellakin tuntuu, että se valo on alkanut paistaa minunkin elämääni.
      Eteenpäin vaan! <3

      Poista
  3. Kuten Margareta yllä totesi, IHANIA uutisia ja ennen kaikkea ihanan niistä tekee se valonpilke, mikä koko tekstistä loistaa! Kova työ takana (ja tietysti myös edessä), mutta yksi ISO askel eteenpäin!

    VastaaPoista
  4. Ihana kuulla susta! :) pidetään peukkuja, että koeloma sujuu hyvin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että kaikki menee hyvin. Ainakin nyt näyttää hyvältä. :)
      Kiitos!

      Poista