keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Päivästä toiseen


Päivästä toiseen tyhjää seinää

Päivästä toiseen pimeää

Päivästä toiseen sun sydämes peittää jää

Päivästä toiseen jään oven taa

Päivästä toiseen paleltaa

Päivästä toiseen mun toiveet murskataan

(apulanta - Päivästä toiseen)


Viime lauantain hevostelua
 
 
Tajusin juuri, että olen ollut nyt osastohoidossa aika tarkalleen kuusi kuukautta. Siis oikeasti, puolivuotta!
Huhhuh... Enpä olisi sairaalaan joutuessani uskonut että joudun täällä näin kauan olemaan. Vaikka tiedossa olikin, ettei hoito nyt ihan lyhyeksi jää. Jos olisin tuolloin kuullut, että olen osastolla vielä puolenvuodenkin jälkeen, olisin varmasti tehnyt itselleni jotain. Taatusti... Eikä tämä helppoa ole ollut. Ikävöin joka päivä kotiin ja aamuisin on raskasta nousta taas uuteen itseään toistavaan osastopäivään. Välillä olen niin toivoton, että vain piiloudun peittojen sisään ja toivon, etten heräisi enää. Niin olisi helpompaa... Itkettää...
Ääh. Kuitenkin on pakko koota taas itsensä. Ei auta itku markkinoilla, kuten sanotaan.
 
Lyhyillä lomillani olen taas käynyt tallilla ja touhunnut koirien kanssa. Niin ja onnistuinhan minä romuttamaan autoanikin! Yhdellä tallireissulla siis ajoin ulos tieltä... Lumisella tiellä auto vain lähti hallinnastani ja alkoi heittelehtimään, jonka lopputuloksena oltiin nokka edellä pellolla lumikinoksessa. Onneksi selvittiin vaan säikähdyksellä ja mukava naapuri hinasi autoni takaisin tielle. Isäni sanoin: auto on vain materiaa, mutta ihmishenkeä ei korvaa mikään. Autokin selvisi loppujen lopuksi aika vähäisellä huollolla. Muutama uusi lommo ja halkeama menee hyvin siellä vanhojen joukossa. ;)
 
Huomenna pääsen taas yhden yön lomalle, jonka aikana olisi tarkoitus käydä kuntosaleilemassa fysioterapeutin kanssa, ulkoilla ja nauttia karvakorvien seurasta. Perjantaina jälleen lääkärinpalaveri, joten osastolle paluu on jo päivällä... Huoh...
 
 
 
 
 
 

2 kommenttia:

  1. Hei!

    Kiva kun olit taas jaksanut postailla :) Mutta ei mitään anteeksipyydettävää, jos välillä kestää, tärkeämmät asiat ensin! Kiva kuulla, että edes pieniä lomia, vaikka hyvin kyllä ymmärtää tuon turhautumisenkin. Ja varmaan just sekin vaikuttaa, kun toiset ympäriltä vaihtuu ja itse vain jää. Mutta hyvin oot jaksanut!

    Kirjoittele taas kun jaksat, olet ajatuksissa!

    VastaaPoista