torstai 11. joulukuuta 2014

Kaikenlaista

 
 
 
 
 
Onkin mennyt jälleen tovi, kun viimeksi kirjoittelin...
Ja tänä aikana onkin ehtinyt tapahtua kaikenlaista.
 
 
 
 
 
Olen alkanut saada mukavasti kotilomia. Tarkoitus olisinkin nyt kaiketi selvittää, kuinka oikein alan pärjätä kotona. Useasti viikossa olen ajellut omalla autollani päivälomille ja viime viikonloppuna olin ensimmäisellä yölomallakin! Itsenäisyyspäivän olin siis kotona vanhempieni luona. Tuona viikonloppuna ehdinkin tehdä kaikenlaista... Katsoin tietenkin itsenäisyyspäivän vastaanottoa lauantaina, tein jauhelihakeittoa, ulkoilin koirien ja äitini kanssa, kävin kahvilassa (pitkästä aikaa!) ja joululahjaostoksilla yms. Mukava viikonloppu siis takana.
 
 
 
 
 
Huomenna pääsen hieman pidemmälle päivälomalle ja samalla selviää pääsenkö jälleen viikonlopuksi kotiin. Halu olisi ainakin kova, sillä tahtoisin päästä perinteisesti joulumarkkinoille ja kuuntelemaan kauneimpia joululauluja. Sormet siis ristiin...
 
 
 
 
Aivan ongelmattomasti nuo kotilomani eivät ole menneet, vaikka kuinka haluaisin uskoa muuta... Liu'un helposti samoihin vanhoihin kaavoihin ja tapoihin, jotka minulla olivat ennen sairaalaan joutumistani. Ja koko ajan pitäisi olla tekemässä jotain. Kun en muuta keksi, lenkkeilen koiran kanssa jalkani väsyksiin. Tai meinaan muuten alkaa käyttäytyä itsetuhoisesti, vaikka se ei saisi olla vaihtoehto. Ahdistuksen hallintani on vieläkin surkeaa. Onneksi pääosin lomat ovat kuitenkin menneet hyvin.
 


 
 
 
Osastolla ollessani olen askarrellut ja tehnyt käsitöitä joulua silmällä pitäen. Olen tehnyt lahjoiksi mm. kaulahuiveja, kynttilöitä, koruja ja savitöitä. Tämä osastoaikakin on alkanut mennä hieman nopeammin lomien ansiosta. Aina on mitä odottaa, kun lomia on tiedossa! :) Joka kerta lomalta osastolle palaaminen on vain yhtä hankalaa. Ei se ihmisen paikka vaan ole sairaalassa... Minua ei kyllä laitostumaan saa, vaikka kuinka yrittäisi! :D
 
Näiden monien mukavien asioiden lisäksi on sattunut niitä ikäviäkin... Eräs ihminen lähipiirissäni väsyi elämäänsä ja yritti itsemurhaa. Jouduin keskelle tätä tapahtumaketjua ja olin niin huolesta sekaisin, etten aijemmin ole moista kokenut. Tapahtumat saivat itseni miettimään kovasti omia läheisiäni ja sitä, miten kovasti minun vointini vaikuttaa myös heihin. En tahdo koskaan saattaa omaisiani sellaiseen tilanteeseen, johon itse jouduin. En koskaan!
 
Ei siis ole muuta vaihtoehtoa, kuin puskea eteenpäin, vaikka välillä olisi kuinka vaikeaa. Kovan myrskynkin jälkeen joskus on tultava poutasää. Niin minä uskon.
 
 
 
 

2 kommenttia:

  1. Hyvältä kuullostaa nuo hoidon kuviot, että nyt voidaan rauhakseen katsoa, miten jatko olisi mahdollisimman toimiva.

    Ihanaa joulun aikaa ja armollisuutta, askel kerrallaan ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja mukavaa joulun aikaa myös sinulle <3

      Poista