tiistai 25. marraskuuta 2014

Time

Clockweheartit



Aika täällä sairaalassa matelee todella hitaasti. Päivät kuluvat kelloa tuijotellen ja odottaen vain iltaa, kun pääsee jälleen nukkumaan.
Lähipäivinä olen masennuksissani vain yrittänyt piiloutua peiton alle päivisinkin. Olen paennut ahdistusta jonnekin horrokseen. Tilanteeni ei miettimällä ja ahdistelemalla tietenkään parane, mutten ole jotenkin päässyt millään yli siitä surkeasta ajatuksesta, että hoitoni voi jatkua vielä pitkään. Ja vieläpä pakkohoitona... Se pakko, joka on siivittänyt tähän astista elämääni kulminoituu vielä hoitonikin muodossa... Eikä...

Fantasy weheartit


Tänään sain kuulla, että entinen avohoitopaikkani ei ota minua enää hoidettavakseen. Olen monta vuotta käynyt samassa paikassa samoilla ihmisillä ja tilanteeni on aina vain huonontunut. Olipa kivaa kuulla olevansa toivoton tapaus... Tavallaan ymmärrän kyllä, mutta pahalta tuntuu silti.
Kun ja jos joskus kotiudun, joudun aloittamaan täysin uusien ihmisten kanssa jälleen...


Hell Wall Clock by Emmanuelle Ly | Society6 weheartit

Päivät osastolla kulkevat aikalailla saman kaavan mukaan.
Aamu alkaa puoli kahdeksalta herätyksellä ja aamupalalla. Päivä taas on pulkassa noin yhdeksän aikoihin, jolloin saadaan yölääkkeet ja itse ainakin menen huojentuneena nukkumaan heti. Päivää rytmittävät ruokailut ja mahdolliset ryhmätoiminnat sekä ulkoilut.
Itse käyn joka arkiaamu toiminnallisessa kuntoutuksessa toimintakeskuksella, jossa voi mm. askarrella ja tehdä erilaisia käsitöitä. Ulos pääsen kerran päivässä hoitajan kanssa.
Arkena erilaisia toiminnallisia ryhmiä on melko paljon. Tarjonnassa on esimerkiksi savityöryhmää, neuleryhmää, osaston omaa ryhmää, erilaisia liikuntaryhmiä... Itse osallistun aika paljon noihin ryhmiin, jotta aika kuluisi edes hieman nopeammin. Näiden toimintojen lisäksi käyn 1-2krt/ vko fysioterapeutilla, kuvataideterapeutilla ja psykologilla.
Eli onhan tuota tekemistä nyt jo jonkun verran, verrattuna alkuun, kun en päässyt osallistumaan oikein mihinkään.
Lisäksi olen saanut nyt muutaman lyhyen päivälomankin! Viime sunnuntaina olin vanhempieni luona päivän ja oli ihanaa... Osastolle paluu oli kuitenkin taas tosi vaikeaa ja kova ikävä jäi. Lunan hyvästeleminen oli se kaikkein pahin paikka. Voi sitä katsetta, jonka saattelemana lähdin...
Huomenna ja perjantaina pääsen kuitenkin taas piipahtamaan kotona. :)

Hiljalleen eteenpäin... Seuraavaan lääkärinpalaveriinkin on vielä yli viikko...

2 kommenttia:

  1. Joo täälläkin vaan tuijotan kelloa ja odotan koko ajan että olisi jo ilta ja pääsisi nukkumaan ja päivä olis ohi...
    Tsempit sulle sinne, koita jaksaa<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai se vähän kaikkialla osastoilla on samanlaista... :(
      Kiitti ja tsemppejä myös siulle! <3

      Poista