torstai 6. marraskuuta 2014

baby steps

 
 
Huhhuijaa.
On kulunut hieman tavallista pidempi hetki siitä kun viimeksi kirjoitin. Jotenkin on ollut sen verran masentunut olo, ettei kirjoittelukaan ole huvittanut. Vaikkakin todellisuudessa kirjoittaminen yleensä helpottaa oloani.
 
 
 
 
 
Säätilat ovat kyllä kuluneen viikon aikana vaihdelleet hurjasti! Välillä on tullut lunta, sitten räntää ja lopulta aurinko on taas paistanut. Eilen jälleen tihmoi jäistä sadetta.
 
 



 
 
Olen piirtänyt, neulonut, käynyt kuntosalilla, askarrellut koruja ja kortteja, kutonut mattoa, lueskellut lehtiä, katsonut elokuvia, tehnyt savitöitä, ottanut päivätorkkuja jne...
Ja silti vaan aika matelee!
 
Eilen pääsin käymään ensimmäisellä parin tunnin kotilomallani! Oli hirmu ihanaa... Vaikkakin kotona käyminen meinasi peruuntua lääkärin asettaman ajokiellon vuoksi. Onneksi veljeni lopulta pääsi kuskaamaan minua. Lyhyellä lomallani ehdin touhuta Lunan kanssa ja keskustella oma-ohjaajieni kanssa. Saimme hyviä sopimuksia tehtyä jatko-lomiani silmällä pitäen.
 
Niin... Viikko sitten olikin meillä aika tiukka palaveri, missä omahoitajani, lääkäri sekä oma-ohjaajani olivat paikalla. Kovasti mietittiin, pystynkö enää asumaan nykyisessä asuinpaikassani. Onneksi viimein tehtiin päätös, että tulevilla lomilla kokeillaan onnistuuko tuo asumiseni. Eli nyt on niinsanotusti näytönpaikka. Motivaationi on ainakin kova, nimittäin tahdon ehdottomasti jatkaa asumista nykyisessä kodissani. Se paikka on kirjaimellisesti ja todella minun kotini! Siellä voin pitää eläimiä ja minulla on oma rauha omassa asunnossa. Tuntuisi aivan utopistiselta asua esimerkiksi kämppiksen kanssa tai jossain asuntolan tyylisessä...
 
 
 
 
Ensi viikolla pääsen ilmeisesti taas jonkinlaiselle kotilomalle. Toivonmukaan jo yön yli, mutta kaikki lyhyetkin vapautukset ovat vain plussaa.
 
Vanhempani ovat nyt ulkomaanreissulla ja tulevat vasta ensiviikolla takaisin kotiin. Onneksi jälleen kerran veljeni suostuu käyttämään Lunaa luonani parina päivänä. Kyllä noista sisaruksista on hyötyäkin! Heh! ;)
Kun olen miettinyt mitä minulla on ikävä kaikkein eniten täällä sairaalassa ollessani, niin aina ensimmäisenä mieleeni tulee tietenkin Luna! Olisin varmaan ihan tyytyväisenä täällä osastolla, jos koirani saisi olla mukana myös! Tai no jaa, kyllä ikävöin sitä vapauttakin, täällä kun kaikki on niin rajoitettua. Mutta pienin askelin niitä vapauksiakin tulee, tiedän sen. Täytyy nyt vain jaksaa...
 
 

9 kommenttia:

  1. Mukava kuulla sinusta taas! :) Ja onneksi ei olotilasi ole pelkkää masennusta, vaan seassa on myös ilonpilkahduksia. Nyt vaan kovasti jälleen jaksamisia - pienin askelin kaikki kyllä etenee. Ihanaa, että pääsit jo käväisemään kotona ja koiran luona, ja kyllä se seuraavakin kotiloma sieltä irtoaa. Haleja! ♥

    M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos jälleen viestistä!
      Kyllä niitä hyviä hetkiä on onneksi nykyään jo enemmän. Ehkä tässä jotain toivoa on.
      <3

      Poista
  2. Asutko ihan omillasi vai jossain kuntoutuskodin tyyppisessä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asun tuetussa yhteisössä, jossa minulla on oma vuokra kämppä. :)

      Poista
  3. Johtuuko ajokielto lääkityksestä vai mistä? Kiva, että sait loman, aika pitkään sitä on venytetty, kun eikö pakkohoito ole jo loppumssa? Miten pitkään osastihoito on muuten vielä jatkumassa? Ymmärrän pitkästymisen, mutta myönnän kadehtivanikin. Täällä kun osastolta lentää sen 2vko:n jälkeen kotiin "kun ei ole psykoosissa".Onko toi siis ihan peruspsykan osasto? Itse siis olen ollut 3x näillä ns. kriisijaksoilla viimeisen 10kk aikana ja aina ekassa hoko:ssa määritetty, koska ulos.. sanovat toki, että "tuu sit ens kerralla aikaisemmin"... Huoh.

    VastaaPoista
  4. Johtuuko ajokielto lääkityksestä vai mistä? Kiva, että sait loman, aika pitkään sitä on venytetty, kun eikö pakkohoito ole jo loppumssa? Miten pitkään osastihoito on muuten vielä jatkumassa? Ymmärrän pitkästymisen, mutta myönnän kadehtivanikin. Täällä kun osastolta lentää sen 2vko:n jälkeen kotiin "kun ei ole psykoosissa".Onko toi siis ihan peruspsykan osasto? Itse siis olen ollut 3x näillä ns. kriisijaksoilla viimeisen 10kk aikana ja aina ekassa hoko:ssa määritetty, koska ulos.. sanovat toki, että "tuu sit ens kerralla aikaisemmin"... Huoh.

    VastaaPoista
  5. En saanut kunnon vastausta siihen, miksi lääkäri määräsi ajokiellon. Kuulema vain ei voida ottaa vastuuta siitä jos ajaessa sattuu jotain. Jotain selitettiin lääkkeistä, huonosta keskittymiskyvystä ja voinnista. Epämääräisyyden vuoksi ärsyttääkin kovasti! xP
    Ensi viikolla ulkopuolinen lääkäri tulee arvioimaan vointiani. On hyvin mahdollista, että pakkohoito jatkuu vielä, vaikka se ensimmäinen 3kk alkaakin olla pian lopuillaan. Oon ollut tosi ahdistunut ja hermostunut juuri tuon takia. Lomia ei meinata millään myöntää ja muutenkin kaikki on tosi rajattua. Tulin hoitoon niin huonossa kunnossa, että nyt kuulema otetaan varman päälle kaikki.
    Joo, ihan perus psykiatrianosasto on kyseessä.
    Olen itsekin ollut paljon tuollaisilla lyhyillä osastojaksoilla ja niitä on kertynyt muutaman vuoden sisään noin kymmenen. Sen vuoksi minua ei nyt ihan helposti täältä pois päästetä. Olen tosiaan kuullut täälläkin monilta juuri tuosta, että meinataan potkia heti pihalle... Se on kyllä hölmöä monessa tilanteessa, mutta kaipa se jotain säästöä olevinaan on.
    Ääh, voi kun osaisinkin olla täällä pitkästymättä, mutta kyllä vaan koti-ikävä on niin hirmuinen...
    Kiitos kommentistasi ja tsemppiä sinulle! <3

    VastaaPoista