maanantai 20. lokakuuta 2014

Turhautumista



Koti-ikäväni kasvaa vain päivä päivältä... Aika kuluu hitaasti, kun tekemistä ei tunnu löytyvän tarpeeksi. Viime päivinä olenkin ahdistellut oikeastaan kaikesta. Minun on vaikea saada yhtään siimaa omilta ajatuksiltani. Välillä kaikki tuntuu niin mustavalkoiselta... Haluan vain kotiin!



 
 
 
On satanut lunta. Saa nähdä joko se jää maahan. Tuntuu aivan kummalta kävellä ulkona. Kun jouduin sairaalaan, oli vielä yli 20 asteen helteitä. Ja nyt lunta!!!
 
Tänään sain hieman löysennystä tiukkoihin liikkumalupiini. Ei vielä mitään suurta, mutta viikko viikolta eteenpäin. Jotain hyvääkin siis. Haluaisin niin päästä käymään asunnollani, mutta pariin viikkoon ei kuulema tähän vielä ole mahdollisuutta lääkärin mielestä. Tilanteeni täytyy vielä tasoittua.
 
Nyt olen päässyt onneksi jo mukaan ryhmätoimintaan, joten esimerkiksi tänään tein lasitöitä. :) Aloitin myös kutomaan mattoa! Ihan uusi juttu minulle. Osastolla olen mm. katsonut Koston kakkos tuotantokauden loppuun! Seuraavaksi aloitan varmaan jonkinlaisen leffa-maratonin... Huomenna jälleen kuvataideterapiaa. Eli onhan minulle sitä tekemistä järjestetty, mutta silti vain tuntuu, ettei mikään riitä. Minulla olisi energiaa vaikka mihin!
 
Huomenna ilmeisesti aloitamme psykologin tutkimukset. Niitä odotellessa...
 
 

4 kommenttia:

  1. Luuleeko ne että heti meet tappamaan ittes jos pääset yksin ulos

    VastaaPoista
  2. Sie olet niin vahva muru♡ Ihanaa, että saat tehtyä nyt jotakin. Ajattelin joku päivä lähetellä siulle kirjeen, kun tervehdyn! Olet mielessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, se olis ihanaa... Itsekin oon miettinyt kirjeen lähettämistä! Tsemppiä siulle <3

      Poista