keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Tilannekatsaus

 
Sairaalassa olo ei ole todellakaan mitään herkkua. Tuhat kertaa mieluummin sitä olisi omassa kodissaan ja siinä omassa arjessaan.
Osastolla kaikki tapahtuu tietyn päivärytmin mukaan, eikä siinä poikkeuksia juuri ole. Kaikki tekeminen ja meneminen on rajattua. Valvova silmä on koko ajan läsnä, eikä omaa yksityisyyttä juuri saa. Varsinkaan hoidon alussa on turha haaveilla ulkoilusta tai kotilomista. Jopa vessaan ja suihkuun mennessä saa hoitajan peräänsä. Kaikki tavarasi on läpikäyty ja osa niistä takavarikoitu. Olet täysin riippuvainen hoitajista ja lääkäreistä. Tahdostariippumattomassa hoidossa omalla tahdolla ja sanalla ei ole paljonkaan merkitystä. On vain pakko tehdä mitä käsketään.
Kuulostaa aika kurjalta, eikö?
 
Ensimmäinen tahdostariippumaton hoitopäätökseni oli hirmuinen shokki. Nyt toisella kerralla olin jo jotenkin turta ajatukselle, joten sillä ei juurikaan enää ollut väliä. Vaikka tämä sairaalahoito on ollut minulle äärimmäisen rankka, ymmärrän että kaikella on tarkoituksensa. Eivät lääkärit todellakaan aivan heppoisin perustein määrää ketään pakkohoitoon. Minulle sanottiin ja sanotaan yhä, että tämä hoitojakso tulee olemaan varmasti paljon edellisiä rankempi, sillä nyt minua yritetään TODELLA auttaa. Ja se vaatii vaikeita päätöksiä sekä tiukkaa rajaamista kaikkeen tekemiseen ja menemiseen. Järjellä kyllä ymmärrän, mutta tunteet vievät välillä mukanaan pahasti. Elämä tuntuu nyt vain niin epäreilulta.
 
 
 
 
Olen ollut nyt n. 2 kk hoidossa ja takana on todella vaikeita hetkiä, mutta välillä myös niitä toivon pilkahduksia. Osastolle tullessani olin valmis kuolemaan. Minulla ei ollut minkäänlaista elämänhalua. Nyt, pikkuhiljaa näen välillä jopa mahdollista tulevaisuutta. Vaikka taistelin vastaan, minun ei annettu kuolla. Ja olen siitä kiitollinen. Ainakin välillä. :D
 
Olen ollut tosiaan koko hoitoaikani neljän seinän sisällä. Pienet piipahdukset ulkona vain hoitajan kanssa silloin tällöin. Olen saanut tuntea, mitä on olla aivan toisten armoilla. Kaikki toiminnallinen tekeminen on ollut rajattua tähän asti. Nyt olenkin super innoissani, kun lopultakin sain luvan osallistua toiminnallisiin ryhmiin! Pääsen mm. askartelemaan kaikenlaista toimintatiloihin, joten saan päiviini aivan uudenlaista sisältöä! Jee...
 
 

 Eräässä ryhmässä maalasimme "hyvän elämän puun". :)


Ajattelinkin nyt kaiken ikävän vastapainoksi listata tällä hetkellä olevia hyviä ja mukavia asioita. "Parasta just nyt" - tyyliin, niinkuin muutamassa muussakin blogissa on tehty!

Parasta just nyt:

* Ihana ja ymmärtäväinen psykologi, jonka kanssa olen saanut aloittaa työskentelyn.

* Vanhempien ja ystävien vierailut luonani viikottain.

* Lunan näkeminen useasti viikossa.

* Toiminnallisiin ryhmiin osallistuminen.

* Pitkät, lämpimät suihkut.

* Toisilta saatu vertaistuki.


...joo...  Ei ollut kovin helppo tehtävä, mutta tulihan noita asioita ihan useampia! Ei aina jaksa velloa siinä masennuksessakaan. ;)

<3 




2 kommenttia: