maanantai 22. syyskuuta 2014

Pieninä murusina



Jälleen kaikki pienet toivon rippeet ovat kadonneet... Hajottaa ja pahasti!

Minulla oli lääkärinpalaveri ja kyllä tuli lytätty olo... Hoidossani edetään niin hitaasti, etten kestä! Minulla ei ole vieläkään minkäänlaisia liikkumalupia tai vastaavia. Joudun nököttämään hoitajien silmien alla käytännössä koko ajan. Eikä kuulema muutoksia ihan lähiaikoina ole tulossa!

En todellakaan tiedä miten ihmeessä jaksan... Olen tottunut aktiiviseen arkeen ja nyt en pääse osallistumaan edes toiminnallisiin ryhmiin! Seinät alkavat kaatua jo päälle... Olen ihan hermoraunio! Jo viisi viikkoa täällä. Kuuntelen surullisena, kuinka toiset potilaat ulkoilevat ja pääsevät viikonlopuiksi lomille. Minun on turha haaveillakaan sellaisesta.




 
 
Onneksi olen saanut osastolle askarteluvälineitä! Olen taitellut kaikenlaista pientä paperista ja tehnyt jotain helmikorujakin.
 
No, yksi mukava uusi asia nyt kuitenkin on. Kuvataideterapeutti on alkanut käydä luonani! On mukavaa päästä edes parina päivänä viikossa työskentelemään kuvien parissa. Ja purkamaan tunteita paperille...
 





Aika etenee tuskallisen hitaasti. Minua yritetään auttaa tosissaan, vaikkei pieni pääni sitä meinaa käsittää. Tämä kaikki on ollut minulle kamala shokki. Kaikki entinen pyyhitään pois. Yritän ymmärtää, mutten vain pysty. Olen itkenyt niin kovasti, että päätäni särkee. Joka aamu vain herään odottamaan iltaa, jotta pääsisin taas nukkumaan.

Tunnen oloni niin voimattomaksi tämän kaiken edessä. En voi vaikuttaa mihinkään elämässäni tällä hetkellä. Voin vain seurata sivusta, kun muut tekevät kaiken puolestani. Ja minä inhoan sitä.

Kohta on ilta... Ihana unimaailma. Pois tästä todellisuudesta.



8 kommenttia:

  1. Sama täällä; odotan vain aina iltaa, jotta päivä on ohitse ja päösee nukkumaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tämä vaihe menee joskus ohi... Tällä hetkellä voisin nukkua vuorokaudet ympäri, jos unta vain riittäisi!

      Poista
  2. Voih, kurja tilanne. Lähetän sulle kärsivällisyyttä, voimia ja valoisia ajatuksia <3

    VastaaPoista
  3. Uskon todella, että ihan varmasti turhauttaa tuollainen tilanne ja varsinkin tunne siitä, että oma valinnanvapaus nyhdetään ihan nollaan. Niin kuin itsekin kuitenkin sanoit, yritetään sinua auttaa. Ehkäpä hoidon hitaalla etenemisellä tahdotaan luoda paremmalle tulevaisuudelle vanhempi pohja? Niin, että sinä saisit nyt kerättyä voimia ja taistelutahtoa. Paljon, paljon tsemppiä. Suunta on eteenpäin, ovat askeleet kuinka pieniä tahansa. Haleja. ♥

    M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa, näin yritetään luoda varmempi pohja tulevaisuudelle. Tuntuu nyt vain niin hemmetin pahalta... Olen kärsimätön... Mutta eihän tässä mikään auta... Eteenpäin on mentävä, vaikka sitten kuinka hitaasti... Kiitos tsempeistä! Haleja myös. <3

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Sinä myös minulle. <3 Vaikka mitä tapahtuisi!

      Poista