torstai 22. toukokuuta 2014

on the edge

 
Ja niin...
Kyllähän minä ryömin eteenpäin, vaikkei se helppoa ole.
 
Välillä tulee kyllä auttamatta mieleen, miten sitkeässä olenkaan tässä elämässä. En katoa kulumallakaan, vaikka periaatteessa minua ei ole edes olemassa. Olen kai kadonnut todellisuudessa jo aikoja sitten, mutta kuitenkin roikuin jossain elämän langassa kuin hirttoköydessä... Äh. En osaa olla enkä olla olematta. Jopas on ongelma...
 
 


Luonto on kuitenkin puhjennut kirjaimellisesti kukkaan aivan muutaman viime päivän aikana. Ja kyllä, se on kaunista! Ulkona tuoksuu huumaavalle... Tekisi mieli vain sulautua tuohon luonnon upeuteen... Unohtaa kaikki. Ja niin olen kai osaltaan tehnytkin.




Onneksi minulla on Luna. Kaikesta huolimatta.
Tiistaina hetken mielijohteesta lähdimme ihka ensimmäisiin agilitymölleihimme eli epävirallisiin kisoihin. Ja taidettiin voittaa oma luokkamme...
Tuo eläin on vain niin upea, etten uskokaan miten ansaitsen omistaa sen...
Huolta ja murhetta karvakorva osaa tietysti myös aiheuttaa, kuten viime yönä totesin. Koko yön unisaldoksi jäi varmaan pari tuntia... Mutta tämä on tätä minun elämääni, kiinni siinä minulle tärkeimmässä.




Tänään ravasin labroissa ja fysioterapeutilla. Fyssarin luona oli niin vaikeaa, että meinasin poistua paikalta kesken kaiken... Mutta selvittiinpä lopulta siitäkin tapaamisesta.

Hassu onnen pilkahdus sattui alkuviikosta! Pakko hehkuttaa nyt tätä tuuria, jota minulla ei yleensä todellakaan ole! Sain siis puhelun, että voitin arvonnassa paikan Oriflamen meikkikurssille nyt perjantaina. Oikeasti, minäkö voitin jotain? Hah! Mutta niin, huomenillalla suuntaan lunastamaan tämän palkintoni. Jei. :)

3 kommenttia:

  1. https://www.youtube.com/watch?v=QiAtow4GMXI

    "kulta pieni mä tahtoisin
    ottaa sinut taas syliin
    ja puhaltaa pahan pois
    että kaikki taas hyvin ois
    kulta pieni jos olisit jaksanut odottaa
    niin olisit nähnyt sen miten valo voittaa
    lopulta pimeyden.."

    <3: ystäväsi joka ei unohda sinua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Iina... Kumpa asuttaisiin lähekkäin...

      Olet minulle tosi tärkeä, vaikka yhteydenpitoni on huonoa. En haluaisi olla tällainen, en ole hyvä ystävä, en ole mitään. Mutta en unohda! Olet sydämessä, aina... <3

      Poista
  2. Kuule, kyl sä oot mulle rakas ystävä! Mulla on ikävä sua todella paljon, ja se on merkki siitä että mä välitän susta. Mietin välillä sua.. miten voit, miten menee ja mitä teet.. ja mitä lunalle kuuluu. :)

    Sä oot vaikka mitä,.. yritä uskoo meitä, jotka sen näkee sussa. :> Vaikka tiedän, se on hankalaa, kun on hukassa itsensä kanssa. SÄ oot hyvä eläinten kanssa. Lunasta näkee sen, että sä oot kouluttanut sen todella hyvin ja oot jaksanu pitää siitä huolen. Fiksu koira se on :> se on myös kouluttajan ansiota, eli sun!
    Sä oot tosi ihana ihminen, herttainen ja huomaavainen (muistan ku sä kiikutit erilaisia suklaata osastolle ku ite olin siellä ja mun teki suklaata kauheesti mieli :D:D). Monesti sä olit ainoo ystävä, joka mua kävi edes kattoo!! <3 Kiitos siitä.

    Ja mä en oo unohtanut meidän kesäsuunnitelmia.. meidän piti mennä tän koiralauman kanssa teidän mökille ja sun vuokrahevosten kanssa. Ottaa kivoja valokuvia ja puuhailla päivät pitkät elukoitten kaa. :') Mut älä nyt syytä ittees, ettei se oo vielä tapahtunut. Ku mä tiedän, että se aika tulee, kunhan toivut paremmin.. ja mä kuitenkin käyn edelleen siellä suunnassa missä sä asut. Joten, se voi olla joku näistä tulevista kesistä. <3 :) Kaikki jutut on hyvä pitää avoina!

    SÄ oot mulle RAKAS YSTÄVÄ! Älä unohda sitä kuka oot. Koska sitä tulis aika ikävä.. oot IHANA <3

    VastaaPoista