tiistai 8. huhtikuuta 2014

side by side



Väsyttää ja masentaa se, etten osaa olla sellainen kuin haluaisin.

Tahtoisin olla iloinen, pirteä, jaksava ja innostunut. Tasaisempi. En tällainen tuuliviiri kuin olen. Innostun kyllä ehkä asioista, mutta hetken päästä voin olla jo aivan omissa maailmoissani. Ahdistus on jatkuvaa. Vain sen taso ja muoto vaihtelevat. Yyhh...

Tekeminen ja tekemättömyys ahdistaa. Mikään ei ole hyvin, vaikkei mikään ole vialla. Voi vittu, miltä kuulostaa!





Yhdessä eläinten kanssa eteenpäin. Eihän sitä muutakaan oikein voi. Voin vain toivoa, että joskus opin tuntemaan itseäni siten, että arki olisi vaivattomampaa. Tällähetkellä olen jotenkin ulkopuolinen itsellenikin...

----------------------------

Eilen koiramainen into tarttui minuunkin, kun osallistuin Lunan kanssa agilitykisojen yhteydessä järjestettyyn "putkirataan". Ehkä piakkoin uskaltautuisin ihan mölliradallekin. Jälleen se ongelma piilee minussa, ei koiran osaamisessa. Kerään itse vain kovat paineet kisatilanteessa ja mokailen sitten sen takia. Mutta koiran kautta elän, joten ehkä me Lunan kanssa vielä päästään eteenpäin. :)
Harrastaminen tuo elämään kuitenkin sitä sisältöä, jonka vuoksi tuntee olevansa edes hieman hyödyksi.

Vielä koirista puheen ollen... Huomenna pääsen hieman tyydyttämään koiranpentukuumettani! Isäni sai lopulta tehtyä päätöksen uuden perheenjäsenen suhteen ja pientä poikaa katsomaan päästään huomenna siis ensimmäistä kertaa! Tulee tämä karvakorva varmasti olemaan minullakin hoidettavana usein. <3

Jee, kivoihin tunnelmiin on hyvä lopettaa tämä postaus. ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti