maanantai 3. maaliskuuta 2014

vaikka suunta puuttuu - - tuskin reitti muuttuu



Ulkona pyryttää lunta. Yyh!
Minä kun haaveilin jo kevään tulevan... No, ehkä se lumen sataminen näin maaliskuun alussa ei ole kovin ihme. On se kevät joka tapauksessa sieltä tulossa.
Siksi lähinnä harmittelen tuota säätä, koska olen huomenna lähdössä islanninhevostallille asumisyhteisöväen kanssa! Kunnolla vain vaatetta päälle, jotta tarkenee. Oma jaksaminen mietityttää ja ahdistaakin näin etukäteen. Mutta haluan kyllä kovasti ratsastamaan! Ohjaajat ovat vakuutelleet, että rento reissu on kyseessä... Joten jospa se siitä. :)

Viikonloppuna olen touhuillut siskontyttöjen kanssa. Sisko on siis perheineen käymässä vanhempieni luona. Piipahtivat he tässä minunkin asunnollani. Sain ihanan muumilusikan "tuparilahjaksi"!


 Tänään väkersin lettileluja koirille...
 
 
Lunalla alkoi juoksu, joten olen joutunut parit treenit jättämään väliin. Tänään turhautuneena tein sitten tosiaan matonkuteista noita vetoleluja agilityseuralle. Olen kyllä aika ihmeellinen, tajuan sen itsekin! En osaa olla tekemättä mitään, jos joku meno peruuntuu. Heti järjestän vaikka väkisin jotain sen tilalle. Vaikka levätä kuulema pitäisi... Ja oma väsymyskin kyllä kielii sitä... Pääh!
 
 



Kämppä on ollut aika räjäntänyt viime päivinä... Mattoja en koiran juoksun takia ole lattioilla pitänyt. Kun en jaksa koko ajan pukea ja riisua noita pöksyjä Lunalta, niin saa välillä olla tyttö ilman. Sittenpä lattiat ovatkin kivan sotkuiset ja mopin kanssa saan pyöriä ympäri asuntoa monesti päivässä. Siihen kun lisätään yli-innokkaat marsut, jotka pölistelevät heiniä, puruja ja papanoita häkistä... Välillä näyttää siltä, kun asunnossani olisi käynyt villipeto metsästä, joka on mennessään raadellut jonkun saalisparan... :D Heh...

Noniin. Osaan aivan loistavasti peittää oman vointini ja tärkeiden asioiden käsittelyn kaiken muun alle. Oma työntekijäni polilla on ollut sairaslomalla, joten olen päässyt luistamaan käynneiltä. Perjantaina pitäisi sitten raahautua kuitenkin pitkästä aikaa sairaalalle. Ääää... En jaksaisi käsitellä mitään asioita. Vaikka tiedän että pian on aivan pakko. En jaksa näinkään enää kauaa. I know but I don´t realise...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti