sunnuntai 2. helmikuuta 2014

My life is just one big awkward moment



Kaikki on ollut lähiaikoina niin epävarmaa, etten ole osannut tulla tännekään mitään kirjoittamaan... Viime viikko oli täynnä ahdistuksentäyteistä jännitystä. Maanantaina pääsin osastolta ns. koelomalle ja perjantaina sain lopultakin uloskirjauksen! :D

En tiedä, onko lääkärikin jo osaltaan menettänyt toivonsa kanssani... Minun ei ole missään oikein hyvä olla. Sairaalasta haluan aina paniikinomaisesti pois, joten se ei vointiani usein senkään vuoksi pidemmän päälle auta. Mutta en mahda itselleni mitään... Vaikka jo tuhat kertaa on selväksi tullut, etten ilman apua pärjää, haluan silti tehdä kaiken itse. Inhoan itseäni!


Monen vuoden tauon jälkeen innostuin osastolla hieman piirtelemään... Ajankulua sekin, vaikka taidot ovat hyvin kyseenalaiset. :)


No joo... Viime torstaina isommassa palaverissa avohoidon puolella sovimme hieman jatkostani. Tavoite on aivan ensimmäiseksi se, että alkaisin selviytyä ilman jatkuvia osastojaksoja. Vointi koetetaan saada tasoittumaan, jotta pääsisin aloittamaan kunnollisen terapian.
Tulevalla viikolla minulla on myös kuntoutuspalaveri, jonne tulee taas iso joukko ihmisiä. Huih... En pidä siitä, että minä ja minun asiani ovat keskipisteenä. Mutta pakko mikä pakko...


Luna on uskollisesti seuranani. Jopa vessassa!


Tuleva viikko näyttää muuten aika kiireiseltä. Kolmet koiratreenit, fysioterapiaa, hoitotapaamisia, useampi ryhmä... Harmittaa, kun voimat ovat niin rajalliset... Kyllä minä joskus olen jaksanut enemmänkin stressaamatta! Ystäviäkin kun haluaisin tavata, mutta en aina vain yksinkertaisesti jaksa.


Tällaisen kukan ostin äidilleni tänään <3


Yleensä en riitele todellakaan helposti kenenkään kanssa. Pyytelen anteeksi joskus liikaakin. Niin, mutta tänään onnistuin suuttumaan äidilleni ja ihan tymästä asiasta. Pari väärää sanaa ja vedin olevinaan herneet nenääni... Ahdistus purkautuu näköjään joskus minullakin näin. Noh, en tiedä voiko sitä nyt riidaksi sanoa, ennemminkin väärinymmärrys se oli. Asia sovittiin kuitenkin melkein heti. En kertakaikkiaan kestä ristiriitoja... Lopputuloksena kuitenkin tallireissuni yhteydessä kävin ostamassa äidille jonkinmoisen kukkapuskan, josta kuva ylempänä. Hah. Kumpikaan meistä ei kyllä kyseistä rehua tunnista. :D Mutta kyllä oli äippä yllättynyt, joten kaipa se ilahduttikin. :)


Talvipopot <3


Viikonloppuna siis vietin aikaa vanhempieni luona, pyörähdin kaupungilla ja pääsin kolmen viikon tauon jälkeen vuokrahevoseni selkään! Kipristelevä pakkanen poskilla ja lämmin hevosen karva. Aaawww... <3 Heti tuli parempi olo.

Kyllä niitä hyviäkin hetkiä löytyy.




4 kommenttia:

  1. Ihana kuulla jotain positiivista sieltäkin suunnalta! Yritän tulla käymään heti kun tuo äippäloma alkaa ja on kunnolla aikaa. :)

    VastaaPoista
  2. Olipa mukava kuulla sinusta pitkästä aikaa! ♥ Onneksi on ollut niitä positiivisiakin hetkiä. Kyllä sinä vielä tästä kaikesta selviät.

    M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Tyhmää, kun en saa kirjoitettua niin useasti kun haluaisin. Ikinä en muka osaa vaan aloittaa... :D Mutta kyllä tämä tästä, kaikin puolin toivon mukaan....

      Poista