perjantai 3. tammikuuta 2014

Ei sen näin pitänyt mennä, mutta menipä silti




Ja niinhän se vuosi jälleen vaihtui.

2014weheartit

Ja millainen oli uudenvuoden aattoni?
Kyhjötin vanhempieni luona koiran kanssa... Raketit voivat olla kauniita - mutta äänien, saasteiden ja hajun kera - no thanks! Olin vähintään yhtä ahdistunut kuin koirani.

Viimeisimmät päivät ovatkin olleet raskaita. Eivät kylläkään minkään tapahtuman vuoksi! Oloni vain on todella raskas. Olen jälleen alkanut vajota jonnekin syvyyksiin. Minua pelottaa...
Olen saanut liudan ihmisiä huolestumaan. En osaa sanoa oikein mitään tai vastata kysymyksiin. Väistelen ja ahdistun.

Osaksi tämä on toivottomuutta. Toivottomuutta itseeni.

Vuosi 2013 ei ollut järin loistava. Jouduin jatkuvasti sairaalaan. Mennyt vuosi kulutti toivoni rippeitä rankalla kädellä. Tunsin epäonnistuvani itseni kanssa kerta toisensa jälkeen. Oli kamalaa tiedostaa, kuinka vointini vaikuttaa myös muihin. Kokonaisuudessaan vuosi 2013 oli sekava.

Hyviäkin asioita tietenkin tapahtui! Enhän muuten enää olisi tässä. Suurimpana asiana muutto omaan asuntoon joulukuun alussa. Lisäksi harrastukset ja eläimet ovat auttaneet eteenpäin. Koiran kanssa harrastaminen, ulkoilu ja ylipäätään kaikki on ollut mahtavaa. Kesällä hoidossani olivat tutut hevoset! Alkuvuodesta hankin myös kaksi uutta marsutyttöä. <3
Toukokuussa sain toisen siskontytön. Perheen tärkeys oikein korostui viime vuoden aikana. Minua kannateltiin ja autettiin paljon. Olisin halunnut olla enemmän läsnä siskontyttöjen elämässä. Varsinkin kummityttöni kanssa olisin halunnut viettää aikaa enemmän. Mutta ehkä tulevaisuudessa pystyn auttamaan myös läheisiäni. Toivon niin, vaikka epävarmuus tulevasta onkin suuri.


 
Kohtahan pellotkin voi niittää tammikuussa... Kuva on otettu 1.1.2014!
 
 
Ehkä on turhaa miettiä menneisyyttä. Ei mielialani ja oloni ainakaan kohoa sen myötä. Tietenkin toivon vuodesta 2014 parempaa kuin edellisestä. Kyllä viime vuosi selvästikin on ollut tähän astisen elämäni rankin - henkisesti. En kestäisi enää toista samanlaista vuotta. Eivät myöskään läheiseni...
 
Eteenpäin on siis mentävä. Vaikka kuinka pelottaisi ja ahdistaisi. Aikaa kun ei voi pysäyttää.
 
 

4 kommenttia:

  1. Ajan kulu on tosiaan välillä aika pelottavaa. Pitää yrittää ajatella jokainen elämässä eteenpäin työntävä sekunti uutena mahdollisuutena. Minä todella toivon, ettet uppoa enää. Sinnittele ja räpiköi, mutta älä anna sairaudelle enää tilaa elämässäsi. Onneksi menneeseen vuoteesi on mahtunut myös noita kertomiasi hymyn aiheita. Ja tästä vuodesta tulee parempi. Tehdään siitä parempi. Paljon voimia! ♥

    M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tätä räpiköintiä on tosiaan vaan koetettava jatkaa, en yleensä kuitenkaan ole luovuttaja tyyppi, vaikka välilillä ja aika useinkin tuntuu, että luovuttaminen olisi todellakin helpointa... Tulipas outo ja pitkä lause! :O :C Sinäkään et ole luovuttaja, todellakaan! Tiedän sen. Tsemppiä sinullekin.

      Poista
  2. Kaikki mitä haluan sanoa löytyy tästä:

    http://24.media.tumblr.com/tumblr_md923niK1p1qc4uvwo1_400.gif

    :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi! Ihana... ;) "Kuva" kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...

      Poista