keskiviikko 16. lokakuuta 2013

shadows



"Vihaan heikkouden tunnetta,
ja sitä kuinka pitkälle,
se voi heittää varjonsa
Vaikka järkisyiden loisteella
sitä kuinka korventaa
se ei suostu kuolemaan"                  
(Apulanta)



Untitled weheartit


En kertakaikkiaan käsitä, miksi kaikki asiat, joita odotan ja toivon, eivät syystä tai toisesta menekään niinkuin alunperin oli tarkoitus. En pysty enää luottamaan mihinkään tai kehenkään. Lupaukset ja suunnitelmat kaatuvat kerta toisensa jälkeen.

Hajottaa. Ja pahasti...


ESCAPE | via Tumblr weheartit


Todellisuus on välillä todella hämärää. Siis oikeasti.
Voiko ihminen edes koskaan nähdä oikeaa todellisuutta? Kuinka todellisuus määritellään? Entä mikä meille kertoo, mikä ei ole totta? Onko sellaista edes olemassa?


Untitled weheartit


Tänään kävelin ulkona rannassa ja kuu paistoi pilviharson läpi. Sen hetken olin joku toinen.
Hetki oli lyhyt, mutta lumoava. Hetken olin jossain aivan muualla. Ahdistuksen peitti kaipuu. Kaipuu johonkin, jota en edes tiedä.

Nyt itkettää... Päivä päivältä sairaalan seinät tuntuvat vain enemmän kaatuvan päälleni. Ja loppua tälle ei näy.

Minulla on ikävä... Ikävä kaikkea tavallista. Arkea kaikkine pienine hetkine ja asioineen. Minulla on ikävä sitä, kun saan elää vapaammin.
-En sano, että voisin elää vapaasti, mutta ainakin enemmän minulle ominaisella ja tärkeällä tavalla. Minulla on tavallaan ikävä myös itseäni. Mutta sitä en tiedä, kuinka sen todellisen itseni löytäisin.


true | via Facebook  weheartit


Minuun ja pärjäämiseni ei uskota tippaakaan. Itseasiassa en tiedä itsekään enää mitä uskoa. En luota mihinkään. Vähiten omaan itseeni. Se on enemmän totta kuin mikään muu, mitä tiedän.
En pysty kai enää mihinkään.
Joku on minua vahvempi. Nyt ja aina?

Minua itkettää. Kyyneleet eivät kuitenkaan enää helposti tule. Pelkään, että kadotan pian nekin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti