perjantai 4. lokakuuta 2013

Hard days


Päivät matelevat
hitaasti...
Hitaammin...
Hitaimmin...

Some things take time  weheartit

Vanhempani ovat maailman ihanimpia! <3 Tällaisina aikoina sen todella tajuaa.
Isäni ja äitini ovat käyneet luonani päivittäin rakkaan karvakorvani kanssa. Olenkin kutsunut noita hetkiä parhaaksi terapiaksi, mikä auttaa minua jaksamaan päivästä toiseen. Mieliala kohoaa nollasta sataan sekunnissa, kun pääsen hetkeksi tuulettumaan koiran kanssa!
Enkä tietenkään väheksy vanhempieni seuraa ja jaksamista. Kerta toisensa jälkeen he jaksavat kannustaa minua eteenpäin ja luoda uskoa tulevaan. Ilman vanhempieni tukea olisinkin melkoisen hukassa. Minua itkettää ajatellessa, kuinka paljon tuskaa olenkaan heille aiheuttanut... Ja silti he vain ovat rinnallani, yhä vieläkin. Uskomatonta...
Tiedän, että olen todella onnekas tämän asian suhteen. Monilla tilanne on aivan toinen.




Piristäviä kortteja, joita äitini toi. <3

------------------------------------------------

Vointini on kuulema mennyt hiljalleen parempaan suuntaan. Itseni on yhä vaikeaa nähdä tilannetta kunnolla, mutta olen kyllä ollut lähipäivinä hieman pirteämpi. Olo on silti hyvin toivoton, mutta kykenen sentään keskittymään hetkittäin johonkin tekemiseen. En ole esimerkiksi koskaan tehnyt minkäänlaisia käsitöitä, vaikka useampaan otteeseen joku on tarjoutunutkin minua opastamaan. Kärsivällisyyteni ei vain ole riittänyt lankojen, neulojen, puikkojen ym. kanssa säheltämiseen. Nyt sitten lopulta annoin periksi ja päätin kokeilla. Tuloksena on, että aloin neulomaan sinistä kaulahuivia. Saa nähdä, pääsenkö kylläkään koskaan niin pitkälle, että saisin siitä ihan oikeasti huivin... Voin sanoa, että etenee kyllä aika tuskaisen hitaasti tuo tekeleeni, mutta onneksi neuvojani ovat hyvin kärsivällisiä...

Onneksi täällä ympärilläni on on paljon mukavia ihmisiä. Se helpottaa oloa. Avun vastaanottaminen on kuitenkin hirmuisen vaikeaa ja haluaisin yhä olla itsenäinen ja pärjäävä kaikessa. Minulle on kuitenkin jo vaikka kuinka usein sanottu, että en todellakaan ole hoidossa turhan takia. En nyt pysty selviämään itsenäisesti. Vaikka jopa kirjoitan asian tähän näin aivan itse ja tavallaan teoriassa sen ymmärränkin, en silti pysty jollain tavoin sisäistämään ja tajuamaan sitä. Pääni sisällä on hirmuisia ristiriitoja. Mieleni saattaa myös muuttua hyvin nopesti ja tunteet vaihtelevat. Olen aikamoisen eksyksissä. Olen ollut jo kauan.


 Tossuseni


Miten teidän muiden viikko on sujunut?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti