maanantai 23. syyskuuta 2013

Help me...

Beautiful Nature


"Kuitenkaan emme liikaa toivoneet
Meidät vain houkuteltiin väärään veneeseen
Suloiset kasvosi on peitetty taas
Pimeä kulkee sinun vaatteissas
Paha ei koskaan pakoon halunnutkaan
Sä puit sen niin kauniisti
Se palasi kotiin taas"                                                  
Apulanta - Hallaa



I'm not crazy | via Tumblr


Kulissit romahtivat. Minä romahdin. En olisi tätä halunnut, se oli suurin pelkoni.

Kun psyyke romahtaa, ei ole hallintaa. Todellisuus katoaa, minä katoan.


Lähes parin päivän mittainen aika katosi. Mielikuvia ei ole.

Voin kuulema huonosti. En käsitä, en ymmärrä. What is happening?
En pysty ajattelemaan mitään itsessäni. Olen huolissani muista. Koirani, kotini, elämäni! Niin... Elämäni. Onko sitä?

Pelkään, ahdistun, itken. Olen lukossa. Paniikissa. En halua lisää lääkkeitä, mutta niitä vain tuodaan. Nyt se näkymä eteenpäin vasta sumuinen onkin...

Osastolla - tarkkailussa. Perjantaina minut oli tänne kiidätetty. En halua, en voi! Seinät kaatuu päälle... Apua!

Apua? En halua apua! Tai en tiedä. Kun en tiedä mitään.

En pääse minnekään. Ei taas tähän samaan helvettiin. Ei, Ei.........

10 kommenttia:

  1. älä katoa, olet niin kovin tärkeä! ota siellä osastolla kaikki apu vastaan, sillä sitä sinä nyt tarvitset. elämä kyllä odottaa sinua, sinun täytyy ensiksi vain kerätä hieman voimia ja päästä taas jaloillesi. ei ole kiire minnekään.

    *hali* ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Minä yritän pysyä täällä... Mieli taistele kaikkea vastaan ja on vaikeaa olla läsnä missään hetkessä todella. Olen aina ollut hirmu hätäinen kaiken suhteen. Haluan aina, että kaikki tapahtuu nyt ja heti, olipa tilanne tai asia mikä hyvänsä. Kovaa kamppailua käyn itseni kanssa... On vaikeaa muuttaa itseään. Mutta yritän nyt hidastaa, kun on pakko.
      Haleja sinullekin! <3

      Poista
  2. Tsemppihali sinne! Kerää nyt voimia ihan rauhassa siellä osastolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minä yritän... Vaikka pää huutaa hoosiannaa.. Hetki kerrallaan kai..

      Poista
  3. Kulta muru.. kumpa tajuaisit itsekkin miten heikossa kunnossa olet.
    Huokaisen helpotuksesta, että olet siellä osastolla. Siellä sua yritetään auttaa, koita tajuta se.. :( OTA apua vastaan kaikein keinoin ja muista levätä.. se ei oo helppoa tiiän sen. Mutta et voi KOSKAAN päästä pois tuosta oravanpyörästä, ellet ota rohkeita askeleita kohti toipumista. Et voi koskaan jatkaa normaalimpaa elämää; hymyillä aidosti, harrastaa koirasi kanssa eri lajeja, hengailla ystäviesi kanssa, rakastaa itseäsi juuri sellaisena kuin olet, ellet myönnä itsellesi että tarvitset oikeasti apua. Osastolla olo ei oo mitään herkkua, tiedän senkin, mutta koita kestää olla siellä jonkin aikaa- niin kauan kuin mahdollista. Oikeesti. Kuten toi Birdy sanoi, että älä katoa, niin se on totta! Olet monelle liian tärkeä. Kyllä se sun koira jaksaa odottaa, ja on varmasti paljon onnellisempi kun sinäkin olet iloisempi. :)

    Sori tää voi kuulostaa paasaukselle, mutta sitä se ei ole. Herättelyä vain. Mä en IKINÄ halua lukea sun kuolin ilmoitusta lehdestä... oot niin rakas. Mehän vitsailtiin silloin joskus aikoinaan joen rantalenkillämme, että me joskus päädytään samaan vanhainkotiin koiriemme ja kissojen kanssa ja tehdään hölmöjä/hauskoja juttuja. :D toki ennen sitä meillä on vielä monta vuotta elettävää yhteistä aikaa ystävinä- kunhan jaksat uskoa itseesi ja antaa itseni olla heikko. Ei se heikkous oo vääryyttä, heikkouden voi kääntää vahvuudeksi. Lopulta elämä on sellaista millaiseksi sen itse tekee.. <3 Eli valintoja täynnä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En jälleen osaa sanoa oikein mitään... Kiitos Iina-rakas! Sinä löydät vaan jotenkin aina niin ihania sanoja ja jaksat ymmärtää! <3 Mie vaan itken... Itken siksi, kun olen saanut ympärilleni niin ihania ihmisiä, kuten sinä. Kaikki mitä sanot, on niin totta. Eläminen vain tuntuu niin ylitsepääsemättömän vaikealta... Minä yritän sisäistää tän kaiken. Ehkä jonain päivänä ymmärrän vielä paremmin... Sie olet selvinnyt niin paljosta itsekin! Muista pitää elämästä kii! Minä yritän hapuilla sitä jotenin... Yritän valita oikein, vaikka kaikki tuntuu väärältä. Hetki kerrallaan.

      Pusuja ja haleja sinulle!!! <3

      Poista
  4. ajattelin, että olisi mukava jutella sun kanssa vähän enemmän, vaikka sähköpostitse? :-) ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, se olisi enemmän kuin mukavaa minunkin mielestäni! Sähköpostini on: marsumarelape@gmail.com Lähetä minulle viestiä milloin vain!

      Poista