perjantai 23. elokuuta 2013

Mieleni viidakoista...

Avatar setting weheartit

Ihmismieli on kuin viidakko.

Se on rehevää ja täynnä elämää. Välillä se on hiljainen ja välillä äänet täyttävät joka sopukan.

Vaikka mielenviidakko on täynnä elämää, se saattaa joskus vaikuttaa tyhjältä. Sen asukit ovat piilossa, mutta oikealla hetkellä ne kuitenkin tulevat esiin. Tarvitaan vain kärsivällisyyttä.

Viidakon pohja on hedelmällistä, mutta tämä ravinteikas kerros on ohut. Jos kaikki kasvillisuus karsitaan pois, kuluttaa eroosio nopeasti hedelmällisen maaperän, eikä tilalle helposti kasva uutta. Myös sairastunut ja turtunut mieli voi olla vaikea saada jälleen kukoistamaan.

Mieli, kuten viidakkokin on hyvin herkkä kokonaisuus. Jo yhden lajin häviäminen voi horjuttaa valtavaa yhtenäistä tasapainoa. Psyykettä ja mieltä täytyy siis myös varjella tuholta. Pienetkin asiat voivat laajeta suuriksi, jos niihin ei ajoissa kiinnitä huomiota. Maapallon vähiä viidakkoja pyritään suojelemaan ja tietoista tuhoamista kieltämään. Näin kai jokaisen täytyisi myös omaa mielenviidakkoaan suojella.

--------------------------------------------------------

Viidakkomaisia ajatuksia päähäni pälkähti eilen, kun kävin kirppiksellä kiertelemässä ja mukaani tarttui pari aiheeseen liittyvää asiaa. :D




 
 
 H&M mekko/tunika oli jotenkin niin eläväinen ja pirteä, että pakkohan se oli saada! Sitä oli tuskin kertaakaan käytetty...
Sitten tuo lelukäärme taas... Öh. Olenko aijemmin puhunut tuosta pehmolelu-riippuvuudestani?!  Luikero oli myös aivan uudenveroinen. <3
 
P.S. Onko lukijoissani muita, jotka pitävät erityisen paljon pehmoleluista?
 ( Pitäähän sitä lapsenmieltä olla myöhemmälläkin iällä, edes jossain muodossa! :D )

2 kommenttia:

  1. Ihana postaus ! Ihania ajatuksia :)! Itselläni ei ole varsinaista pehmoleluriippuvuutta, mutta pienenä todellakin oli ! Nukuin niiden lähes sadan pehmoleluni kanssa niin, etten itse meinannut mahtua sänkyyn ! :D mutta joo, mulla on riippuvuus enemmänkin lastenohjelmiin ja piirrettyihin.. Kukin tavallaan ! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, minulla tuo lapsena syntynyt pehmolelu-fanitus on jäänyt vähän päälle! :D Ei tietysti ehkä ihan samoissa mittakaavoissa. Pienenä kun piti saada suunnilleen jokainen pehmoeläin, johon vain kaupassa törmäsin... xD Onpahan nyt siskonlapsille leluja. Riippuu tietysti hieman siitä, mistä raaskin luopua! ;)
      Kukin tavallaan, niinkun sanoit. Ihan joka asiassa. :)

      Poista