sunnuntai 18. elokuuta 2013

Autumn


Aurinko lämmittää vielä päivisin, mutta erästä tosi asiaa se ei silti poista. Aletaan olla elokuun loppupuolella. Illat ovat entistä hämärämpiä ja vesisateet ovat melkein joka päiväisiä.

Syksy on saapunut.

Leaves


























weheartit


Minua pelottaa.

Syksy on ollut jo useamman vuoden ajan minulle vaikea vuodenaika. Pidän kyllä värikkäistä lehdistä, syysauringosta, muuttolinnuista, pehmeistä neuleista, kumisaappaista, sateenropinasta... En tiedä, onko se sitten valon väheneminen, mikä saa mielialani kuitenkin laskemaan.

Olen syntynyt lokakuussa, joten olen "syyslapsi". Pienenä lapsena ne syntymäpäivät olivatkin syksyn kohokohta! Nykyisin -  jälleen vuodella vanheneminen - ei juuri tunnu olevan juhlanarvoinen tapahtuma...

Syksyyn liitän myös koulujen alkamisen, kesäloman jälkeen. Loman loppuminen on tuntunut aina kurjalta. Yläasteella kehitin koulusta itselleni valtavat paineet, joten koulunkäyntikin alkoi muuttua raskaaksi. Lukiossa nämä paineet vain kasvoivat, vaikka muuten pidinkin kouluni ilmapiiristä.

Tänä syksynä, kuten edellisenäkään, koulua ei minulla ole. En ole ollut opiskelukykyinen. Vaikka koulu ei koskaan olekaan ollut se lempijuttuni, on oloni kuitenkin nyt hyvin arvoton ja tarpeeton. Tunnen itseni ulkopuoliseksi. Useat kaverit, tutut ja sukulaiset siirtyvät syksyn tullen taas koulun penkille. Tai vaihtoehtoisesti menevät töihin. Minä en kumpaankaan.


autumn weheartit

Noin vuosi sitten vointini alkoi jälleen luisumaan hiljalleen huonompaan, melkein puolen vuoden paremman jakson jälkeen. Minulle tyypillisesti, se tapahtui hiljalleen. Aluksi en itsekään tajunnut, kuinka sairaus jälleen kiristi otettaan. Jopa läheiset huomasivat huononemiseni nopeammin kuin minä itse. Lopulta tajusin, ettei kaikki ole hyvin, mutten kuitenkaan tiennyt, kuinka kovasti olinkaan uppoamassa.

Masennus ja epätoivo iskivät. Arki alkoi tuntua raskaalta ja väsymys sumensi päiviä. Suorittamisesta tuli jatkuvaa ja rutiinit kiristyivät.

Silloinen hoitotahoni päätti, ettei pysty auttamaan minua enää eteenpäin ja sain lähetteen tiiviimpään hoitoon. Tässä välissä romahdin entistä pahemmin.

Neirahda - wooden-folks: Autumn by ~Spaz-Stock | via Tumblr wehartit

Tällähetkellä olen viime syksyyn verrattuna vielä hatarammalla pohjalla. Tai olenhan minä tietyillä osa alueilla mennyt parempaankin ja oppinut uutta, mutta kokonaisuus ei silti ole kovin vahva. Minun on itse vaikeaa nähdä tilannettani realistisesti, mutta läheiset ja hoitotahoni koettavat kyllä peilata minulle sitä, missä mennään. Enempää kuin mitään muuta, haluaisin tietää syyt, miksi olen jälleen tässä. Miksi minä kerta toisensa jälkeen uppoan tähän suohon? Miksen pääse jo pois? Missä se sisäinen liekkini on?

Syksy on kaunis vuodenaika ja haluan joka tapauksessa koettaa nauttia siitä. En ehkä oikein tiedä, missä mennään tai minne olen matkalla, mutta eteenpäin yritän. Minne se sitten viekin.

2 kommenttia: