lauantai 20. heinäkuuta 2013

Eteenpäin

Kirjoittamisen aloitus on ollut taas vaikeaa... Kuten yleensä monessa muussakin asiassa, se ensimmäinen askel on hankalin... Vaikka tiedänkin, että se tunne on hyvä, kun saa ilmaistua itseään jotenkin, vaikka näin kirjoittamisen kautta.

Menneinä päivinä olen ehtinyt tekemään kaiketi monenlaista...

Kävin Helsingissä tapaamassa australialaista pikkuserkkuani. Olen treenannut ja ulkoilluttanut koiraa, leikkinyt kummityttöni kanssa, pakkaillut ja purkanut reissukasseja, itkenyt lääkärille puhelimessa, mökkeillyt, tavannut hoitajia, ahdistellut, ottanut askelia eteen- ja taaksepäin. Olen myös ollut innoissani tulevaisuudesta ja seuraavassa hetkessä masentunut täydellisesti. Olen puhunut ja ollut puhumatta, nukkunut hyvin ja nukkunut huonosti, nähnyt paljon painajaisia ja huutanut unissani. Toisaalta olen myös hetkittäin tuntenut ilon pilkahduksia ja nauttinut luonnosta. Siis kaikenlaista laidasta laitaan.

Tällähetkellä olen mökkeilemässä kera kahden hevosen sekä tietenkin koirani. Jokunen viikko täällä olisi nyt tarkoitus viettää. Mökki on pienintäkin pienempi, mutta minulle tärkeä paikka. Kun vain säät olisivat nyt suotuisia... Paristi olen ehtinyt jo maastoilemaan hevosen selässä ja äsken kävin pienellä tutkimusretkellä läheisellä kalliolla koirani kanssa. Vesisateen takia sain nyt hyvän syyn linnottautua mökkiin.

 


 



Kuvat ovat muutaman viikon takaisia. Silloin pieni siskontyttöni sai nimen ja kasteen. Olipa mukavaa pukeutua kerrankin vähän paremmin. :D Pienet ne on ilot...
Toivon kovasti siskoni perheelle ihanaa pienen lapsiperheen arkea. Kunpa itsekin pääsisin siihen mahdollisimman paljon osalliseksi!

4 kommenttia:

  1. Hei, eikös miun pitänyt tulla sun kaa mökille? :D

    VastaaPoista
  2. Välillä on ylä- ja alamäkiä. Usein ne tulevat varoittamatta ja se onkin se ikävin osa, mutta aina silloin jotakin pientä aukeaa ja tervehtyy.
    Olet tärkeä<3

    VastaaPoista