tiistai 23. heinäkuuta 2013

Aivan hirviä(ä)!

"Peach Glow" by Jenny Woodward
weheartit

Toissapäivänä lähdin maastoilemaan vuokrahevosellani ja sateen vuoksi päätin jättää satulan pois. Köpöttelimme siis rennosti hiekkateitä pitkin. Juuri edellisenä päivänä olin pohdiskellut ääneen, että onpa ollut onni, etten ole hevosen kanssa vielä hirveen törmännyt, kun niitä täällä mökkiseudulla kuitenkin melkoisen paljon liikkuu.
Niinpä. Siinä paha missä mainitaan. Siellähän se, pusikossa, onneksi kuitenkin muutaman kymmenen metrin päässä. Rytinällä sarvekas metsään katosi ja minä sain jälleen kerran kiittää tosissani kylmäveristä ratsuani! Selässä pysyin ja pollekin rauhoittui ihmeen nopeasti, kun tuuli vei hirven hajun mennessään. Huhhuh. Jonkun toisen karvakorvan kanssa olisi tilanne voinut olla hieman toisenlainen...

Eläimellinen meno on jatkunut, eikä ainoastaan kesähevosteni ja muiden kesyjen lemmikkien ansiosta. Menneinä päivinä olen ihastellut vesilintuja ja hyönteisiä, bonganut jättimäisen lahnan (joo, kalajutut tiedetään...) ja ajanut autolla melkein kuovi-perheen ylitse. Sain myös olla pelkääjän paikalla toteamassa äitini reaktionopeuden autonratissa, kun emähirvi vasoineen ponkaisi mökkitiellä eteemme. Luonnon keskellä ollaan! :D

Nautin maalaiselämästä ja luonto eläimineen on aina ollut minulle tärkeä. Eläimet ovat henkireikäni. Kaikesta huolimatta minut valtaa päivittäin valtava mitättömyyden tunne. Olen ollut äärimmäisen uupunut ja välillä olen varma, että voisin nukahtaa seisaalleni. Luomet ovat raskaat ja näkökenttä sumea. Samalla suutun ja ärsyynnyn itselleni. Enhän voi olla väsynyt! Olen "lomalla" hei! Nukun pitkiä yöunia, vaikkakin levottomasti, mutta nukun. Minulla ei ole mitään suurensuuria töitä. En oikeasti voi olla tällainen vetelys!

En osaa vain olla. Sen myönnän. Ja kyllä, se tuntuu pahalta. Sain viikkotehtäväksi hoitajaltani tehdä pieniä läsnäolo-harjoituksia ja rentoutusta. Joo, joo, minä teen! Todellisuudessa en ole tehnyt vielä mitään, mitä lupasin yrittää. Nyt on otettava itseään niskasta kiinni... Säätkin saisivat alkaa parantua. Ehkä mieliala piristyisi samalla myös.

2 kommenttia:

  1. Sää vaikuttaa kyllä tosi paljon mielialaan. Ja hevosella maastoilu<3
    Vastailen sähköpostiisi, kun pääsen leikkauksesta. Pärjäile<3

    VastaaPoista
  2. <3 Tosiaan! Voimia, toivottavasti leikkaus menee hyvin!

    VastaaPoista