keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Elämä on

Ylämäkkee ja alamäkkee...

Niin se vaan menee.

Large

  Näitä alamäkiä vaan on ollut ihan riittämiin. Tai ehkä se onkin ollut vain ainaista pitkää alamäkeä. En tiedä...
  Jotenkin vaan ei jaksaisi aina uudelleen ja uudelleen käydä läpi samoja asioita. Tuntuu, että kompastun joka kerta samanlaisiin virheisiin ja toistan niitä. Olen kai jotenkin erityisen vähä-älyinen, kun en tunnu tajuavan, mikä kannattaa ja mikä ei.

  Puhun kyllä asioista hyvin sujuvasti ja tunnun ymmärtäväni tilanteen. Useat sanovat, että puhun ihan järkeviä. Mutta tunteet ja tekemiset ovat ihan eri luokkaa. Siinä se suuri ristiriita on. Itsetuho on vain hyvin vahvaa...

Tumblr_mccr6ckmyc1rv257jo1_500_largeweheartit

  Miksi kaikki on niin vaikeaa? En osaa sanoa. Se vain on. Elämä on.

  Aivan kuin jokin osa minussa olisi luovuttanut. Vuosien taistelu on hävitty...

  EI, EI!!! Hitto vie, se olen MINÄ, joka päättää asioista! Potkiudun eteenpäin vaikka mikä olisi!

  Pääni on todella sekaisin. Oleminen on taistelua.
Hautaan ajatukset ja tunteet jonnekin taka-alalle. Korvaan ne puuhastelulla. Teen paljon saamatta mitään aikaiseksi. Masennun, kun ihmiset puhuvat ystävistään, juhlista, töistä, harrastuksista, illanvietoista... Osaan kyllä olla iloinen toisten puolesta, mutta itseäni sätin: "mikset sinä pysty tuohon!"

Largeweheartit

  Pari viime päivää on mennyt ahdistuksen vallassa. Peruin tapaamisenkin, jota olin aijemmin kovasti odottanut. Olen haahuillut koiran kanssa pitkin metsiä päämäärättömästi. Voisin jäädä kulkemaan ikuisesti tuonne puiden katveeseen, leijaillen eteenpäin, ilman minkäänlaisia ajatuksia ja velvotteita... Kesä ja luonto on niin kaunis, että siitä on velvollisuus nauttia... Mutta kun tällähetkellä koko elämä tuntuu vain velvollisuudelta...

Largeweheartit

  Äh. Eihän täällä oikein voisi olla masentunut, kun valoa ja lämpöä riittää! Siksi kai oloni onkin sekava...

Viikonloppuna tiedossa olisi mökkeilyä ja luonnonhelmassa oleskelua oikein kunnolla. :)
Lisäksi sain vastaukset koirani lonkka- ja kyynärkuvista. Täysin "puhtaat paperit" tuli! Eli siis paljon hyviä ja mukaviakin asioita on.

Jos se alamäki ei suoraan heti lopu, niin on se ainakin välillä hieman tasaisempi.

Largeweheartit

4 kommenttia:

  1. Tahtoisin sanoa tähän jotain kivaa ja kaunista. Mutta mä oikeesti säikähdin kun viimeksi nähtiin. Mä tunnistin sut kyllä, mutta huomasin että olit kadonnut jonnekkin kauas pois tavallaan, kun olit niin heikon näköinen. :(
    Mä oikeastaan muistan mitä me viime kesänä luvattiin toisillemme, kun Mä olin itse osastolla ja huonossa kunnossa; että seuraavana vuonna nähdään useammin, ja mennään teidän mökille hoitamaan sun vuokra hevosia. Saisin ottaa valokuvia sun hepoista, ja antaa koirien juosta vapaana.
    Muistan kuinka viime kesänä kävit mua katsoo osastolla, ja mä hymyilin ekaa kertaa sinä päivänä kun näin sut! Toit mulle silloin paaljon suklaata ja me juteltiin parvekkeella pitkään. <3

    Nyt oon jotenkin surullinen siitä, että meidän tilanteet vaihtui toisin päin,.. nyt sulla on pahempi jakso menossa. :( Ei sille voi kuitenkaan nyt mitään, paitsi että eläisit hetki kerrallaan. <3

    T: yksi huolestunut ystäväsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 En osaa sanoa mitään... Kaikki tää koskettaa niin kovasti, etten pysty estämään kyyneliä! Olet minulle hirmuisen rakas ja tärkeä. Kuten sanoit; hetki kerrallaan eteenpäin!
      Tuetaan toisiamme vaikka vuoron perään nyt sitten. Tosi ystävä ei hylkää, vaikka tilanteet muuttuisi välillä rajustikin...
      Olet mielessäni paljon...

      Poista
  2. En oo ehtinyt paljon blogeja lueskella (lue: jaksanut), mitä nyt vähän oon vilkaissut. Sit ku mulla palaa innostus ja elämänilo ees vähän, lupaan tulla kommentoimaan ja tsemppaamaan! <3 Yritä viettää hauska kesäloma!

    Sulle on myös haaste mun blogissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tsemppailehan sinäkin kovasti. :) Koetetaan molemmat vielä nauttia tästä kesästä!

      Poista