torstai 21. maaliskuuta 2013

Yö tuudittelee lasta joka ei tiedä maailmasta


weheartit

Aamuni ovat juuri niinkuin kuvassa.

Kuten olen aijemminkin täällä blogissani maininnut, olen nykyisin hyvin väsynyt ja unentarpeeni tuntuu todella suurelta. Nukun pitkiäkin yöunia, mutta uni ei ole virkistävää.

Oikeastaan voisi sanoa, että useina aamuina herättyäni tunnen itseni ennemminkin rasittuneeksi kuin levänneeksi. Aivan kuin olisin juossut yöllisen maratonin. Ja ehkä olenkin...

Näen hurjasti unia. Enkä kovin hyviä sellaisia. En edes muista, milloin olisin viimeksi nähnyt jonkin mukavan unen. Välillä uneni ovat karmeita painajaisia ja välillä vain muuten ahdistavia tai painostavia. Huudan myös nykyisin poikkeuksetta joka yö... Tämä on hieman häiritsevää, koska muita ihmisiä täytyy aina varoittaa etukäteen... Lisäksi herään joskus öisin omaan itkuuni tai kiljuntaan.

Peitot ja tyynyt ovat aamuisin sängyssäni sekaisin. Olen herännyt myös joskus roikkuen lähes pääalaspäin sängystäni. Eli ehkä yöni siis ovatkin kuin maratoni! Sänkyni on kuitenkin 120 cm leveä... :D

Aijemmin nukuin yleensä hyvinkin rauhaisasti. Saatoin aamulla tosiaan herätä samasta asennosta, johon olin nukahtanut! Läpi elämäni olen kuitenkin reagoinut aina stressiin tai muuhun vastaavaan unellani. Kouluaikoina nukahtaminen oli stressin takia monestikin vaikeaa.

Sanotaan, että unia tulkitsemalla voi tulkita myös omaa elämäänsä. En kovinkaan usko "unisymboleihin" tai ennustamiseen unien kautta, mutta kyllä unet kertovat varmasti jotain sen hetkisestä elämästä ja tunteista. Vaikken ole taikauskoinen, olen joskus nähnyt kyllä ihan selviä enneunia! En tiedä oliko se sitten sattumaa...

Tämän hetkiseen olotilaani peilaten ei ole tietysti ihme, että yöni ovat levottomia... Mutta on todella inhottavaa, kun en pääse edes öisin ahdistustani karkuun! Tuntuu, että alitajuntani on aivan sekaisin tai lukossa. Se ei ole muuta kuin kurjaa ahdistusta, vaikken niin haluaisi!

Aamuisin olen ahdistunut tulevasta päivästä ja tekemisestä tai vastaavasti tekemättömyydestä. Sängystä on vaikea kammeta ylös. Suoritan kaiken niin rutiinilla ja kaavamaisesti, että masennun. Jos taas poikkean rutiineistani, ahdistun. Huoh...

Onneksi kroppa pakottaa vaikeimpinakin aamuina lopulta ylös peittojen lämmöstä. Nimittäin järjetön vessahätä!!! Ja sen jälkeen koirankin täytyy päästä tarpeilleen. Eli ainakin tähän mennessä olen itseni aamuisin ylös kammennut, vaikka sitten itkun kanssa. Onneksi silloin tällöin on myös niitä hieman helpompiakin aamuja.


weheartit


Välillä oloni on hyvin toivoton. Pääni ja kehoni on sekaisin. Tavallisetkin asiat vaativat ponnisteluja. Arki on suorittamista.

Välillä taas tunnen, kuinka aurinko paistaa risukasaan. Jaksan haaveilla ja suunnitella tulevia päiviä.

Sitten ympyrä sulkeutuu ja ahdistus palaa. Välillä nopeammin, välillä hitaammin. Jääräpäisesti se kuitenkin palaa. Ja sitä pelkään.

Pelkään onnea, koska tiedän sen vastakohdan.




Osaisimpa itsekin ottaa noin rennosti! Huomatkaa muuten korissa tyhjä pullo... Olisikohan siinä syy sammumiseen?! xD (Kuva on vanha.)


Päivät pitenevät ja yöt lyhenevät. Onneksi valo piristää! Toivon, että kevään myötä unentarve hieman vähenisi ja yöt rauhoittuisivat. Täytyy koettaa olla positiivinen, negatiivisuudella eivät asiat ainakaan helpotu!

Energisiä päiviä ja hyviä öitä kaikille lukijoilleni! <3

6 kommenttia:

  1. Voi Henna, kovasti voimia sinne <3

    En oo itekään ollu kovin energinen ja tuntuu ettei oo mitään sanottavaa. Ainakaan positiivista.

    Toivottavasti nähdään ryhmässä 31.3. Ainakin näillä näkymin onnistuu että pääsen tulemaan, oon nimittäin nyt ensimmäisellä kokoviikonlopun lomalla.

    Pärjäile. - Opri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla sinusta!

      Toivottavasti nähdään ryhmässä tosiaan. Olisi mukava tavata pitkästä aikaa. Olen miettinytkin mitä siulle kuuluu.

      Pärjäile sinäkin! <3

      Poista
  2. Ihan kamalaa, ettet pääse edes nukkuessa pakoon ahdistusta ja kaikkea paskaa! Muistan, kuinka joskus nukkuminen oli päivän kohokohta, kun sai vihdoinkin levätä. En tiedä mitä olisin tehnyt, jos yöni olisivat olleet sinun öidesi kaltaisia :(
    Ootko puhunut kellekään, esim. psykologille öistäsi?

    Toivottavasti voit pian paremmin :( Tsemppiä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja tsempeistä!

      Olen puhunut hoitotahoni kanssa ongelmasta. Aijemmin ongelmana oli unettomuus, mutta nyt onneksi saan edes lääkkeiden avulla nukuttua. Mieli kai käsittelee alitajunnassa vaikeita asioita jotenkin unienkin kautta. Täytyy vain toivoa, että hoidon edetessä nuo levottomat unet ja unettomuus katoavat...

      Poista
  3. Voin vain kuvitella, kuinka kauheaa on, kun joutuu käyttämään yötkin ahdistuksen vallassa! :( toivottavasti pääsisit siitä eroon, suosittelen myös jollekin hoitavalle taholle juttelemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen puhunut hoitotahoni kanssa ongelmasta... Olisipa hepottavaa, jos olisi olemassa jokin nappi, mistä mielen saisi aina tyhjennettyä ja rauhoitettua! :D Nyt edetään vain päivä ja yö kerrallaan. Pitää koettaa kuitenkin olla positiivinen , vaikka se äärimmäisen hankalaa välillä onkin... Kiitos kommentista! <3

      Poista