torstai 28. helmikuuta 2013

loser

Tänään on ollut vaikeaa.
Ahdistus on nostanut päätään taas kunnolla ja meinaan kadottaa itseni jonnekin synkkyyteen. Kävelen ulkona, enkä kykene reagoimaan mihinkään ympäröivään. Kuljen kuin tunnelissa. Katseeni on lasittunut eteenpäin, enkä tunne mitään. En ajattele mitään, mitään ajatuksia ei vain ole. Kaikki on harmaata.

Juuri ennen tätä rakas ystäväni on soittanut pitkän puhelun. Kuuntelen toisen kuulumisia, niin hyviä kuin huonojakin. Mutta kun minun on aika puhua itsestäni, menen lukkoon. En pysty sanomaan mitään tosissani. Nauran ja kaunistelen. Käännän ja väännän asioita, koskaan en sano mitään suoraan. En kai osaa. Koska en tiedä itsekään. En voi sille mitään. Anteeksi.

Auttajillekaan en osaa kertoa asioita, kuten todellisuudessa tunnen. Sanon vain, etten tiedä. Nuo mukavat sairaalan-enkelit varmaan pian turhautuvat. Luovuttavat. Tai ei, se olen minä, joka luovuttaa. Olen epäonnistuja, kaikessa. Nyt ja aina.

Ehkä tänään oli vain huono päivä.

 Weheartit

2 kommenttia:

  1. Oletko kokeillut kirjoittaa tunteista ja tuntemuksista hoitajille, ystävällesi tai perheellesi? Ainakin tämän blogin tekstien perusteella osaat kirjoittaa tosi hyvin, joten voisin kuvitella, että olisi helpompi keino viestitä olosta, jos puhuminen ei oikein tunnu oikelta. Tosin ajan kuluessa puhuminenkin muuttuu helpommaksi, uskoisin ainakin niin.
    Voimia ja haleja sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa, että kirjoittaminen saattaisi olla helpompaa... Olen joskus aijemmin niin tehnytkin, mutta lähiaikoina kirjottaminen on jäänyt jotenkin vähemmälle. Koetan ottaa sen uudelleen käyttöön! Kiitos tsempeistä! <3

      Poista