tiistai 12. helmikuuta 2013

Good feelings

 

Sää on ollut lähipäivinä mukavan lämmin. Kai aika poikkeuksellista näin helmikuussa? Minua ei ainakaan ole haitannut… Linnutkin tuntuvat jo heränneen ja päivät ovat entistä valoisampia ja pidempiä. Ehkä se kevät vielä joskus saapuukin.
 
 

Oma vointi ja olo ovat heitelleet laidasta laitaan. Väsymys seuraa mukana, mutta olen ehkä osannut nauttia hieman asioista, jotka ovat aiemminkin olleet minulle tärkeitä.

Sain tehtäväksi harjoitella tietoista läsnäoloa. Ehkä jollekulle helppoa, muttei ainakaan minulle. Tänään ehkä kuitenkin onnistuin pienen - hyvin pienen - hetken ajan.

Kuulen kuinka kaviot narskuvat pehmeässä lumessa, tunnen askeleet ja oman hengitykseni. Harakka säksättää puun latvassa ja  suuret ruskeat korvat liikkuvat uteliaasti silmieni edessä. Tämä niin tuttu ja rakas, suuri, ruskea olento on auttanut minua äärettömän usein ennenkin. Siihen voin aina luottaa.   
 
 
Olen huomannut aiemminkin, että kosketus on itselleni hyvin tärkeää. Tunne, että joku tai jokin on lähellä, lämpimänä ja turvallisena. Halaus, kosketus, läheisyys – niistä elän. Joskus kuvittelin, että pärjään ja voin hyvin yksikseni. Nyt olen tajunnut, etten todellakaan pärjää, ainakaan vielä.
Koetetaan kerätä voimaa niistä pienistä hetkistä, jolloin kaikki on hyvin. Tässä ja nyt.
 


2 kommenttia:

  1. keep going! Hevoset on ihania; niihin voi aina luottaa ettei ne kerro niiden korviin kuiskittuja salaisuuksia eteenpäin ja niiden harjaan voi vuodattaa kyyneleitä joita kukaan ei tuu koskaan näkemään. (: onko toi hevonen mistä kirjotit sun oma vai joku hoitsu vai..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Hevoset ovat todella teraputtisia. :)
      Kyseessä on vuokrahevoseni.

      Poista