sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Viimeiseen hengenvetoon

   Viimeaikoina ei ole ollut helppoa. Tuntuu, kuin mikään ei menisi oikein. Mitä vain teenkin, en ole siihen tyytyväinen. Siis minä itse. Ulkopuolisestihan kaiken pitäisi olla hyvin. Ei minulla ole mitään hätää. Mutta kuitenkin on.
   Pahimmalta tuntuu, kuinka satutan ja huolestutan muita. En halua sitä! En ole ansainnut sääliä tai ymmärrystä. Kaikkihan on hyvin, eikö olekin?!
   Varsinkin näin viikonloppuisin ihmisten pitäisi nauttia olostaan. Tavata ystäviä, pitää hauskaa, rentoutua, harrastaa... Yleensäkin tehdä asioita joista pitää. Minun viikonloppuni on ollut kyllä kaikkea muuta kuin nautittava. Vain siksi, etten osaa enää nauttia mistään. Kuljen sumussa, tunnelissa, jossa en nää valoa. Kamalaa...
   Olen yksinäinen, vaikka todellisuudessa aiheutan sen itse. En tahdo sitä, mutta kuitenkin tahdon. En jaksa olla pirteä ja siksi sulkeudun kaiken ulkopuolelle. Olen ansassa.
   Olen tänä viikonloppuna koettanut levätä, olen ulkoillut ja tehnyt asioita joita todella rakastan. Tai rakastin. En todellakaan tiedä enää. Haluan tuntea ja elää jälleen. Mutta olenko edes ansainnut sitä? Onko tämä rangaistus siitä, että olen ylipäätään olemassa? Olen todella säälittävä näine ajetuksineni, tiedän kyllä sen...
   Ahdistusta on vaikeaa hallita ja pelkään omia tunteitani. Koetan keskittyä ja elää vain hetken kerrallaan, mutta se on vaikeaa. Mutta eihän elämän kuulukaan olla helppoa...
   Huoh, väsyttää... Toivottavasti saisin välillä jotain positiivisempaakin tekstiä aikaiseksi. :) Aikanaan, toivottavasti...

Nyt koetan vain - kuten lukemani kirjan nimikin sanoo - elää kuin "Viimeiseen hengenvetoon".

 
P.S. Kuvat blogissani ovat itse ottamiani, ellei muuta mainita.

6 kommenttia:

  1. Tekisi mieli paljonkin sanoa, mutten oikein osaa, voin kyllä yrittää.
    Ahdistus on väliaikainen tunne. Se menee ohi, vaikkei nyt siltä tunnu. Uskoaksiani kellekään ei anneta isompaa taakkaa kuin jaksaa kantaa, vaikkei aina siltäkään tunnu.
    Et ole itse syypää omaan vointiisi. Se tuska heijastuu varmasti jostain muualta.
    Ole rohkea ja luja, äläkä pelkää. Vielä tulee se aika jolloin jaksat taas nauttia elämästä. Siihen täytyy vain uskoa ja luottaa.
    Paljon voimia sinne.
    Olet rukouksissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Komppaan Cucua, ahdistus on vain väliaikainen tunne, ei pysyvää, vaikka se tuntuukin lävistävän kauhealta tunteelta. :(

      Olet mulle niin rakas. Älä unohda sitä koskaan, pieni. <3

      Ja huomaatkos, ihmiset löytää sun blogiin? :) ilmoititko tän blogilistalle=?

      Poista
    2. Kiitos Cucu ja Iina! <3 Nämä kommentit antaa paljon voimia. Olette ihania... Eletään päivä kerrallaan. :)

      Juu, ilmoitin blogilistalle kyllä!
      Haleja teille. <3

      Poista
  2. Moni asia tässä jutussa kuulostaa aika tutulta. Mäkään en osaa pitää kavereihin yhteyttä nykyään. Haluaisin kavereita, mutta sillonki ku kaverit yrittää pitää yhteyttä, tuntuu etten jaksa nähdä niitä.

    Myös pelko huolestuttaa muita on todella tuttua. Ei uskalla kertoa kunnolla huonoista oloistaan ku ei halua huolestuttaa. Sitte jos jotain tekee itelleen, mulla ainaki on ekana mielessä ku alan jälkeenpäin tekojani miettimään, että miten muut reagoi ja kuinka muut joutuu taas pelkäämään mun puolesta...

    Ja vaikka en sua tunnekaan ni mä en usko että oisit tehny mitään niin pahaa ettet ansaitsis hyvää. Sä oot ihan yhtä tärkee ku kuka tahansa ihminen:) Ahdistus menee yleensä ennen pitkää ohi. Mulla auttaa se että huonona päivänä pyrin asennoitumaan niin että seuraava päivä on yleensä parempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä tuntuu, kuin me jo tunnettaisiinkin, olen seuraillut sinun blogeja jo sen verran pitkään! ;)

      On lohduttavaa kuulla, etten ole ainoa joka tuntee tällä tavoin. Välillä vain tuntuu, ettei kukaan kykene ymmärtämään, kun ei itsekään ymmärrä... Kiitos ihanasta kommentista! <3

      Poista
    2. Joo vaikka mäkään en sua silleen kunnolla tunne, ni tuntuu kommenttien ja nyt tän sun blogin perusteella, että ollaan aika saman tyyppisiä ihmisiä. Mielenkiinnolla seuraan millanen tästä sun blogista muodostuu :)

      Poista